Työeläkevakuuttajien vakavaraisuudella tarkoitetaan niiden kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Riskit voivat liittyä sekä sijoittamiseen että varsinaiseen vakuutustoimintaan. Vakavaraisuudesta on määräykset omassa lainsäädännössään, ja vakavaraisuutta valvoo Finanssivalvonta. Vakavaraisuussääntelyn perimmäisenä tarkoituksena on turvata eläkevarat sekä taata eläkkeensaajien taloudellinen turva.

  1. Mitä työeläkevakuuttajien vakavaraisuus tarkoittaa?
  2. Mitä riskejä työeläkevakuuttamiseen sisältyy?
  3. Mitä toimijoita sääntely koskee?
  4. Miten vakavaraisuutta säännellään ja mitataan?
  5. Millä tunnusluvuilla vakavaraisuutta kuvataan?
  6. Miten vakavaraisuutta valvotaan?
  7. Miksi suomalaisiin työeläkevakuuttajiin sovelletaan kansallista vakavaraisuusääntelyä?
  8. Onko työeläkevakuuttajien vakavaraisuus joskus ollut vaarassa?
  9. Mitä vuoden 2008 määräaikaisella lailla säädettiin?
  10. Mitä määräaikaislaista seurasi?
  11. Mitä 2010-luvun vakavaraisuusuudistuksella tavoiteltiin?
  12. Miten kevään 2020 koronavirusepidemia vaikutti työeläkevakuuttajien vakavaraisuuteen?
  13. Mitä toimenpiteitä vakavaraisuuteen liittyen tehtiin koronakriisin aikana?
  14. Mitä muita vakavaraisuuteen liittyviä toimenpiteitä koronakriisin aikana suunniteltiin?
  15. Mikä vaikutus koronatilanteeseen suunnitelluilla määräaikaisen lain mukaisilla toimenpiteillä olisi ollut?
  16. Miksi työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta oltiin valmiita vahvistamaan poikkeustoimilla?

1. Mitä työeläkevakuuttajien vakavaraisuus tarkoittaa?

Työeläkevakuuttajien vakavaraisuudella tarkoitetaan niiden kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Työeläkevakuuttaja on vakavarainen, kun sillä on riittävästi varoja suhteessa sen vastuulla oleviin eläkevastuisiin.

Vakavaraisuutta koskevalla sääntelyllä määritellään työeläkesijoittamisessa sallittu riskitaso ja siten myös raamit sijoitustoiminnassa tavoiteltaville tuotoille. Vakavaraisuussääntely koskee vain yksityisalojen työeläkevakuuttajia (kts. tarkemmin kysymys 3).

2. Mitä riskejä työeläkevakuuttamiseen sisältyy?

Riskit kuuluvat työeläkevakuuttamisen perusluonteeseen. Riskit voivat liittyä sekä sijoittamiseen että itse vakuutustoimintaan.

Suomessa osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Riskinotto on olennainen osa sijoittamista. Mitä enemmän otetaan riskiä, sitä parempia tuottoja on mahdollista saada.

Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottohakuisuuden ja riskinkantokyvyn on oltava tasapainossa. Sijoittamisessa korkea tuotto ja matala riskitaso ovat lähtökohtaisesti keskenään ristiriitaisia tavoitteita; mitä riskipitoisemmin sijoitetaan, sitä korkeampia tuottoja on mahdollista saada. Vastaavasti mitä vähemmän riskejä ollaan valmiita ottamaan, sitä pienemmiksi jäävät varoille saatavissa olevat tuotot.

Vakuutustoiminnan riskit liittyvät siihen, että suomalaisten tulevia eläkkeelle jäämisiä on mahdotonta tarkalleen tietää etukäteen. Esimerkiksi kunakin vuonna alkavien vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrät vaihtelevat. Näin ollen maksettavien eläke-etuuksien suuruutta eli työeläkejärjestelmän menoja ei tiedetä tarkalleen. Sen sijaan työeläkemaksu on määrätty etukäteen.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä vastuut ja riskit kannetaan yhdessä. Työeläkemaksuilla työntekijät ja yrittäjät saavat vakuutuksen vanhuudenturvaa ja työkyvyttömyyttä varten. Näin riski pitkäikäisyydestä ja työkyvyttömyydestä kannetaan yhdessä. Lisäksi yksityisalojen työeläkevakuuttajilla on yhteisvastuu; mikäli yksi toimijoista tekisi konkurssin, jaettaisiin tämän vakuuttajan varat ja vastuut muiden toimijoiden kesken. Yksilön kannalta yhteinen riskinkanto tarkoittaa turvattua toimeentuloa vanhuksena eliniän loppuun saakka, sekä myös työkyvyttömänä, jos kesken työuran menettää kykynsä elättää itsensä omalla työllään.

3. Mitä toimijoita sääntely koskee?

Vakavaraisuussääntely koskee yksityisalojen työeläkevakuuttajia eli työeläkeyhtiöitä, eläkesäätiöitä ja –kassoja, Merimieseläkekassaa ja osin Maatalousyrittäjien eläkelaitosta (Mela). Melaa koskeva sääntely on määritelty erikseen laissa.

Julkisilla aloilla sijoitustoimintaa ohjataan eläkevakuuttajien päätöksentekoelimissä tehdyillä päätöksillä siitä, miten sijoitukset voivat kohdistua eri sijoituslajeihin.

4. Miten vakavaraisuutta säännellään ja mitataan?

Vakavaraisuudesta on määräykset laissa (Laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta). Sääntelyn tarkoitus on turvata eläkevarat ja viime kädessä eläke-etuudet sekä toimia kehikkona, jonka avulla työeläkejärjestelmässä puututaan tarvittaessa liialliseen riskinottoon.

Vakavaraisuuden laskeminen perustuu työeläkevakuuttajien sijoitusten riskitason määrittelyyn, vakuutustoiminnan riskien arviointiin ja näiden perusteella tehtäviin matemaattisiin laskelmiin.

Työeläkevakuuttaja laskee kunkin vakuutetun työntekijän ja eläkkeensaajan osalta vastuuvelan, joka muodostuu ennakkoon rahastoiduista varoista tulevia eläkkeitä varten. Vastuuvelan määrä lasketaan siten, että se keskimäärin riittää eläkkeen rahastoidun osan maksamiseen.

Vakavaraisuutta puolestaan mitataan työeläkevakuuttajan vastuuvelan ylittävillä varoilla. Jos työeläkevakuuttajan sijoitusvarat ylittävät vastuuvelan riittävissä määrin, katsotaan työeläkevakuuttajan olevan vakavarainen. Tämä tarkoittaa sitä, että työeläkevakuuttaja kykenee suoriutumaan työeläkevakuuttamiseen liittyvistä velvoitteistaan, vaikka osa vakuutustoimintaan liittyvistä riskeistä toteutuisikin.

Vakavaraisuudessa keskeinen mittari on vakavaraisuusraja, joka kuvaa sitä minkä verran työeläkevakuuttajalla tulee olla vakavaraisuuspääomaa vastuuvelan lisäksi. Vakavaraisuusraja määritellään riskiteoreettisesti vastaamaan yhden vuoden vakavaraisuuspääoman tarvetta huomioimalla vakuutusliikkeen ja sijoitustoiminnan riskit. Pääsääntönä on, että mitä riskillisempiä sijoituksia työeläkevakuuttajalla on, sitä suurempi on vakavaraisuusraja.

Työeläkevakuuttajilla tulee olla sijoitusomaisuutta aina vähintään katettavien vastuiden ja vaadittavien riskipuskureiden verran.

5. Millä tunnusluvuilla vakavaraisuutta kuvataan?

Vakavaraisuuden keskeisimmät tunnusluvut ovat vakavaraisuuspääoma, vakavaraisuusaste ja vakavaraisuusasema.

Työeläkevakuuttaja varautuu sijoitus- ja vakuutustoiminnan riskeihin vakavaraisuuspääomalla. Vakavaraisuuspääomaan sisältyy muun muassa oma pääoma, sijoitusten arvostuserot ja riskejä varten toimivat puskurirahastot.

Vakavaraisuuspääoman tulee ylittää vakavaraisuusraja, jotta toiminta olisi vakavaraista. Vakavaraisuusraja puolestaan on työeläkevakuuttajan sijoituskannan rakenteen perusteella laskettu arvo, johon vakavaraisuuspääomaa verrataan. Vakavaraisuusraja on sitä korkeampi, mitä riskillisemmin eläkelaitos on sijoittanut varansa.

Vakavaraisuusaste kertoo, kuinka paljon työeläkevakuuttajan omaisuus ylittää vastuuvelan. Jos vakavaraisuusaste on esimerkiksi 130, on työeläkevakuuttajalla tällöin omaisuutta 130 prosenttia vastuuvelan määrästä.

Vakavaraisuusasema puolestaan kuvaa vakavaraisuuspääomaa suhteessa vakavaraisuusrajaan eli sitä, kuinka moninkertaisesti työeläkevakuuttajalla on varoja suhteessa lainvaatimukseen. Jos vakavaraisuusasema on esimerkiksi 2,0, on työeläkevakuuttajan vakavaraisuuspääoma kaksinkertainen suhteessa vakavaraisuusrajaan.

6. Miten vakavaraisuutta valvotaan?

Vakavaraisuuden valvonnasta vastaa Finanssivalvonta. Finanssivalvonta julkaisee työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvut neljännesvuosittain. Tiedot perustuvat työeläkevakuuttajien Finanssivalvonnalle toimittamiin valvontatietoihin.

Mikäli työeläkevakuuttajan vakavaraisuuspääoma alittaa vakavaraisuusrajan, tulee työeläkevakuuttajan toimittaa Finanssivalvonnalle taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Mikäli vakavaraisuuspääoma alittaa vähimmäispääomavaatimuksen (kolmasosa vakavaraisuusrajasta), on työeläkevakuuttajan toimitettava Finanssivalvonnalle lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma. Näissä suunnitelmissa työeläkevakuuttajan on osoitettava, että sen vakavaraisuus paranee tietyn määräajan kuluessa.

7. Miksi suomalaisiin työeläkevakuuttajiin sovelletaan kansallista vakavaraisuusääntelyä?

Työeläkejärjestelmä on Suomessa osa kansallista lakisääteistä sosiaaliturvaa. Työeläke ei kuulu sosiaaliturvaroolinsa takia EU:n sisämarkkinoilla kilpailevien vakuutus- tai palvelumuotojen piiriin.

Siksi myös työeläkevakuuttajien vakavaraisuuden sääntely kuuluu kansallisen toimivallan piiriin. Työeläkevakuuttajat poikkeavat muista vakuutusyhtiöistä siinä, että niillä on konkurssiyhteisvastuu eli jos yksi vakuuttaja menisi konkurssiin, muut toimijat ottavat sen vastuut kannettavakseen.

Suomen työeläkejärjestelmä on luonteeltaan osittain rahastoiva. Osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan, osalla katetaan kulloinkin maksussa olevia eläkkeitä. Työeläkkeiden rahoittamista voidaan siis hallita työeläkemaksun tasoa sääntelemällä, jolloin maksussa oleviin tai ansaittuihin eläkkeisiin ei tarvitse puuttua.

Muihin vakuutusyhtiöihin sovelletaan toisenlaista, yleiseurooppalaista sääntelymallia. Niihin sovellettava malli (ns. solvenssi 2) tarkoittaisi työeläkevakuuttajille sitä, että ne voisivat ottaa sijoitustoiminnassaan vähemmän riskiä.

Käytännössä kotimaisiin ja ulkomaisiin osakkeisiin voitaisiin tällöin sijoittaa vähemmän, kun taas korko- ja muita sijoituksia pitäisi vastaavasti tehdä enemmän. Tämä johtaisi matalampiin sijoitustuottoihin ja sen myötä paineisiin korottaa työeläkemaksua tai puuttua tuleviin eläkkeisiin.

8. Onko työeläkevakuuttajien vakavaraisuus joskus ollut vaarassa?

Vakavaraisuuspääoman laskeminen alle vakavaraisuusrajan on äärimmäisen harvinainen tilanne, koska se käytännössä tarkoittaa toimijan konkurssia. Lähihistoriassa konkurssiin johtaneita tapauksia on ollut vain yksi (kts. tarkemmin Kysymyksiä ja vastauksia Liikennepalvelualojen eläkekassa Viabekin konkurssista).

Vakavaraisuusaste toki on vaihdellut vuosien ja vuosineljännesten välillä sijoitustoiminnassa onnistumisen ja markkinatilanteen perusteella. Vastuu- ja vakavaraisuustilastoja -sivultamme löytyy aikasarjat niin työeläkeyhtiöiden kuin eläkesäätiöiden ja -kassojen vakavaraisuusasteesta vuodesta 2001 lähtien.

2000-luvun lopulla koittanut maailmanlaajuinen finanssikriisi muodosti työeläkevakuuttajien vakavaraisuudelle vakavan uhan vuonna 2008. Sijoitusten varallisuusarvojen voimakas lasku johti myös työeläkevarojen markkina-arvon supistumiseen.

Työeläkevakuuttajilla on vuosittain velvollisuus vahvistaa eläkevastuuta tiettyjen laskentasääntöjen mukaan. Finanssikriisin aikana tämä velvollisuus yhdistettynä sijoitusten arvonlaskuun johti siihen, että vakavaraisuuspääoma alkoi lähestyä vakavaraisuusrajaa useammalla työeläkevakuuttajalla. Uhkana oli tilanne, jossa työeläkevakuuttajien sijoitusomaisuutta olisi jouduttu myymään tappiollisesti riskien vähentämiseksi ja vakavaraisuuden nostamiseksi.

Työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi tilanne haluttiin estää, ja vakavaraisuudesta säädettiin määräaikainen laki vuonna 2008.

9. Mitä vuoden 2008 määräaikaisella lailla säädettiin?

Laissa työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevia säännöksiä muutettiin väliaikaisesti kansainvälisen rahoituskriisin johdosta. Tarkoituksena oli vakavaraisuuden vahvistaminen siten, ettei työeläkevakuuttajien tarvitse myydä muun muassa suomalaisia osakeomistuksiaan epäedullisessa markkinatilanteessa.

Laissa säädettiin neljästä toimenpiteestä, jotka tukivat vakavaraisuutta:

1) Tasausvastuun vähimmäismäärän ylittävä osa rinnastettiin toimintapääomaan (nykyisin vakavaraisuuspääoma). Osa tasausvastuusta katsottiin siis laskennallisesti sisältyvän toimintapääomaan, mikä kasvatti toimintapääoman arvoa. Myös vastuuvelka muodostui pienemmäksi, kun toimintapääomaan rinnastettua osaa tasausvastuusta ei lueta vastuuvelkaan.

2) Vanhuuseläkevastuiden täydentäminen jätettiin tekemättä vuodelta 2008. Täydennyksiin käytettävät varat jäivät siis vahvistamaan toimintapääomaa.

3) Osaketuottosidonnaisen vastuuvelan osuutta korotettiin 10 prosenttiin. Tämä vaikutti vakavaraisuuteen positiivisesti.

4) Toimintapääoman vähimmäismäärää laskettiin ja tehtiin riippumattomaksi työeläkevakuuttajan sijoitusjakaumasta.

Määräaikainen laki oli voimassa vuoden 2010 loppuun, mutta sitä jatkettiin myöhemmin vuoden 2012 loppuun saakka.

10. Mitä määräaikaislaista seurasi?

Määräaikaislaissa säädettyjen toimenpiteiden ansiosta työeläkevakuuttajat välttyivät myymästä sijoitusomaisuutta tappiollisesti riskien vähentämiseksi ja vakavaraisuuden nostamiseksi. Näin myös niiden vakavaraisuus pysytteli sallitulla tasolla finanssikriisin aikana. Jälkikäteen oli myös nähtävissä, että määräaikaislain seurauksena eläkesijoitusten tuotot olivat varsin hyvät vuosina 2009 ja 2010.

Määräaikaislain säätämisen myötä silloinen sosiaali- ja terveysministeri käynnisti laajemman selvityksen eläkevarojen sijoitustoiminnan sääntelyyn ja valvontaan liittyvistä muutostarpeista. Pysyvä lainsäädäntö vakavaraisuussääntelystä oli ollut voimassa vuoden 2007 alusta, mutta äkillisesti ilmaantunut finanssikriisi osoitti tarpeen lain uudistamiselle, jotta eläkevarojen sijoitustoiminnassa pystyttäisiin aiempaa paremmin reagoimaan rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden muutoksiin.

2000-luvun loppuvuosina sosiaali- ja terveysministeriön työryhmät tekivätkin pohjatyöt vakavaraisuusuudistukselle, joka toteutettiin kolmessa vaiheessa 2010-luvulla.

11. Mitä 2010-luvun vakavaraisuusuudistuksella tavoiteltiin?

Vakavaraisuutta koskevaa säännöstöä täytyi uudistaa, jotta eläkevarojen sijoitustoiminnassa pystytään entistä paremmin reagoimaan rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden muutoksiin. Tiedossa olevien riskien lisäksi pitää voida varautua myös tulevaisuuden riskeihin. Erityisesti 2000-luvulla taloudellisten vaihteluiden mittaluokkaa on ollut vaikea ennakoida.

Uudistus toteutettiin kolmessa vaiheessa:

  • Ensimmäisessä vaiheessa täsmennettiin sijoittamiseen liittyvien riskien arvioimisen tarkkuutta (mm. katesäännöstöä uudistettiin). Nämä muutokset tulivat voimaan vuonna 2011.
  • Toisen vaiheen uudistukset liittyivät muun muassa sijoitustoimintaa koskevien riskien hallintaan. Muutokset tulivat voimaan vuonna 2013.
  • Kolmannessa vaiheessa säännöksiä uudistettiin siten, että ne ottavat mahdollisimman hyvin huomioon kaikki olennaiset sijoitustoiminnan riskit ja vakuutusriskit. Lisäksi kolmannessa vaiheessa muuttui tapa, jolla vakavaraisuusraja lasketaan. Kolmannen vaiheen muutokset tulivat voimaan vuonna 2017.

Kahden ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli vahvistaa työeläkevakuuttajien riskinkantokykyä niin, että työeläkevakuuttajat voivat tavoitella hyviä tuottoja myös heikon talouskehityksen aikana.

Kolmannessa vaiheessa toteutuneen uuden vakavaraisuusmallin keskeisenä tavoitteena oli ottaa huomioon kaikki olennaiset työeläkevakuuttamisen riskit aiempaa tarkemmin ja kattavammin. Uusi malli tunnistaa riskien lähteet ja mittaa niitä johdonmukaisesti.

Lisäksi malli on sellainen, että sen avulla pystytään toimimaan joustavasti, vaikka sijoitustuotteet tulevaisuudessa edelleen muuttuvat. Käytännössä laskentaan on tarpeen tullen lisättävissä myös uusia riskejä.

Mittavalla vakavaraisuuslainsäädännön uudistamisella tähdättiin kokonaisuutena siihen, että työeläkevakuuttajien riskinkantokyky kestää myös tulevaisuuden mahdolliset kriisit. Ennen kaikkea tavoitteena on taata suomalaisten eläketurva tulevaisuudessakin. Uusi laki ei sisältänyt muutoksia työeläkevakuuttajien vastuuseen eläkkeistä tai työeläkevakuuttajien valvonnan tasoon ja tehoon yleisesti.

12. Miten kevään 2020 koronavirusepidemia vaikutti työeläkevakuuttajien vakavaraisuuteen?

Alkuvuoden 2020 aikana maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinnyt koronavirus vaikutti osakemarkkinoihin merkittävästi. Erityisesti maaliskuussa osakkeet halpenivat niin Euroopassa, Aasiassa kuin Pohjois-Amerikassa, ja työeläkevakuuttajien sijoitusomaisuudesta hävisi useita miljardeja. Työeläkevakuuttajien sijoitusvarallisuuden arvo aleni vuoden 2020 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana noin 22 miljardilla eurolla.

Sijoitusvarojen laskun myötä myös työeläkevakuuttajien vakavaraisuus heikentyi samalla ajanjaksolla. Vakavaraisuutta valvova Finanssivalvonta arvioi maaliskuun 2020 puolivälissä, että finanssimarkkinoilla vallitsivat sellaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi työeläkevakuuttajien keskimääräinen vakavaraisuus uhkaa heiketä nopeasti ja merkittävästi. Tämän vuoksi Finanssivalvonta antoi asiasta ilmoituksen sosiaali- ja terveysministeriölle, kuten lainsäädäntö edellyttää.

Ilmoituksen perusteella ministeriössä harkittiin lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä.

13. Mitä toimenpiteitä vakavaraisuuteen liittyen tehtiin koronakriisin aikana?

Työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta vahvistettiin keväällä 2020 niin kutsutulla täydennyskertoimen nollauksella. Normaalioloissa vanhuuseläkerahastoja täydennetään vuosittain täydennyskertoimella, joka määräytyy työeläkevakuuttajien keskimääräisen vakavaraisuuden perustella. Maaliskuussa 2020 tehdyn hakemuksen ja ministeriön antaman myönteisen päätöksen myötä täydentäminen jätettiin määräaikaisesti tekemättä 1.4.2020 alkaen.

Lisäksi valtioneuvosto antoi asetuksellaan Finanssivalvonnalle määräajaksi valtuudet pidentää työeläkevakuuttajien tervehdyttämissuunnitelman toteuttamiselle asetettua määräaikaa siten, että se päättyy viimeistään kolmen vuoden kuluttua asetuksen antamisesta. Asetuksen tavoitteena on mahdollistaa eläkevarojen pitkän aikavälin hyvä tuottopotentiaali poikkeuksellisissa olosuhteissa. Normaalitilannetta koskevan lainsäädännön mukaan työeläkevakuuttajan tulee tehdä taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma, mikäli vakuuttajan vakavaraisuuspääoma laskee alle vakavaraisuusrajan. Aikaa suunnitelman toteuttamisella on normaalioloissa vuosi, tietyissä poikkeustapauksissa kaksi vuotta.

14. Mitä muita vakavaraisuuteen liittyviä toimenpiteitä koronakriisin aikana suunniteltiin?

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat kolmikantaisesti erilaisista toimenpiteistä, joilla olisi tarvittaessa voitu vahvistaa työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta koronavirusepidemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Myös Eläketurvakeskus ja Finanssivalvonta osallistuivat asian valmisteluun.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli suunnitelluista muutoksista lakiehdotuksen, joka oli lausuntokierroksella huhti-toukokuussa 2020. Lakiehdotus olisi annettu eduskunnalle käsiteltäväksi, jos rahoitusmarkkinoiden kehitys sitä olisi vaatinut. Rahoitusmarkkinat alkoivat kuitenkin toipua romahduksesta hyvin nopeasti jo alkukesän aikana, jolloin lakiesityksen vieminen eduskuntaan ei missään vaiheessa tullut ajankohtaiseksi. Työeläkevakuuttajien vakavaraisuus alkoi hiljalleen vahvistua huhtikuusta 2020 alkaen niin, että vuoden 2020 lopussa alan keskimääräinen vakavaraisuus oli korkeammalla tasolla mitä se oli ollut vuotta aikaisemmin.

Kokonaisuus olisi muodostunut kolmesta eri toimenpiteestä, jotka olisivat tukeneet vakavaraisuutta:

1) Vanhuuseläkerahastojen täydennys olisi jätetty takautuvasti tekemättä vuoden alusta lähtien, eli ajalta 1.1.-31.3.2020. Jo aiemmin oli sovittu täydennyksestä luopumisesta 1.4.2020 eteenpäin.

2) Määräaikaisesti osa työeläkevakuuttajien tasausvastuusta olisi rinnastettu eli katsottu laskennallisesti sisältyvän vakavaraisuuspääomaan (vastaava toimenpide kuin tehtiin vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä, kts. tarkemmin kysymys 9). Tämä olisi kasvattanut vakavaraisuuspääoman arvoa ja vastaavasti pienentänyt vastuuvelkaa, kun rinnastettua osaa tasausvastuusta ei olisi luettu vastuuvelkaan.

3) Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajan ylittävää osuutta vuodelta 2019 ei olisi siirretty vanhuuseläkevastuuseen kuten normaalisti, vaan ylite olisi siirretty tasausvastuu-puskuriin määräaikaisesti. Täältä ylitteen osuus olisi rinnastettu vakavaraisuuspääomaan ja siten vahvistettu sen arvoa. Määräajan jälkeen ylitteen osuus olisi siirretty vanhuuseläkevastuisiin, kuten normaalioloissa olisi tehty.

Vakavaraisuuspääomaa vahvistamalla olisi turvattu sitä, että vakavaraisuuspääoman määrä ei laskisi vaadittavan vakavaraisuusrajan alapuolelle ja siten turvattu työeläkevakuuttajan vakavaraisuus ja häiriötön toiminta. Ennen kaikkea tällä olisi mahdollistettu se, että työeläkevakuuttajien ei olisi tarvinnut merkittävissä määrin realisoida sijoitusomaisuuttaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Tällä tavoin olisi tuettu eläkevarojen pitkän aikavälin hyvää tuottopotentiaalia sekä eläkejärjestelmän rahoituksellista vakautta ja kestävyyttä.

Lakiehdotuksen mukaan määräaikainen laki olisi ollut voimassa vuoden 2024 loppuun saakka.

15. Mikä vaikutus koronatilanteeseen suunnitelluilla määräaikaisen lain mukaisilla toimenpiteillä olisi ollut?

Vakavaraisuusääntelyssä keskeistä on, että työeläkevakuuttajan vakavaraisuuspääoma ylittää vakuuttajalle määritellyn vakavaraisuusrajan. Raja on yksilöllinen kullakin vakuuttajalla perustuen tämän sijoituskannan rakenteeseen.

Suunnittelut toimenpiteet olisivat vahvistaneet työeläkevakuuttajien vakavaraisuuspääomaa ja täten auttaneet vakavaraisuuspääoman pysymistä vakavaraisuusrajan yläpuolella. Ennen kaikkea tällä olisi mahdollistettu se, että työeläkevakuuttajien ei olisi tarvinnut merkittävissä määrin realisoida sijoitusomaisuuttaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Tällä tavoin olisi tuettu eläkevarojen pitkän aikavälin hyvää tuottopotentiaalia sekä eläkejärjestelmän rahoituksellista vakautta ja kestävyyttä.

Hallituksen esityksessä esitetyn arvion mukaan lakiehdotuksen mukaiset toimenpiteet olisivat kasvattaneet työeläkevakuuttajien vakavaraisuuspääomaa yhteensä 6,3 miljardilla eurolla ja pienentäneet työeläkeyhtiöiden ja eläkekassojen vastuuvelkaa sekä eläkesäätiöiden eläkevastuuta saman verran. Arvio koski kaikkia työeläkevakuuttajia yhteensä; vaikutukset yksittäisten vakuuttajien kohdalla vaihtelivat.

16. Miksi työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta oltiin valmiita vahvistamaan poikkeustoimilla?

Koronavirusepidemia on aiheuttanut maailmanlaajuisen poikkeustilanteen, jollaista ei viimeisten vuosikymmenten aikana ole koettu. Talous koki erityisesti alkuvuodesta 2020 maailmanlaajuisen pysähdyksen, ja koronatilanne aiheutti radikaaleja muutoksia yhteiskuntien toimintaan ympäri maailmaa.

Finanssivalvonta arvioi maaliskuun 2020 puolivälissä, että finanssimarkkinoilla vallitsevat sellaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi työeläkevakuuttajien keskimääräinen vakavaraisuus uhkaa heiketä nopeasti ja merkittävästi. Tämän vuoksi Finanssivalvonta antoi asiasta ilmoituksen sosiaali- ja terveysministeriölle, jossa sittemmin harkittiin lainsäädännöllisiä ja muita poikkeustoimia.

Määräaikaisen lainsäädännön avulla olisi mahdollistettu se, että koronavirusepidemiasta aiheutuvat vaikutukset reaalitalouteen ja rahoitusmarkkinoihin eivät kohtuuttomasti olisi heikentäneet työeläkevakuuttajien toimintakykyä ja siten vaarantaneet työeläkejärjestelmän kestävyyttä. Vakavaraisuutta vahvistamalla työeläkevakuuttajien ei olisi tarvinnut merkittävissä määrin realisoida sijoitusomaisuuttaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Tällä tavoin olisi tuettu eläkevarojen pitkän aikavälin hyvää tuottopotentiaalia sekä työeläkejärjestelmän rahoituksellista vakautta ja kestävyyttä.

Kevään 2020 kuluessa markkinat alkoivat kuitenkin hiljalleen toipua alkuvuoden kriisistä, ja työeläkevakuuttajien vakavaraisuus alkoi myös hiljalleen vahvistua. Lopulta vuosi 2020 päättyi työeläkevakuuttajien keskimääräisen vakavaraisuuden osalta parempiin lukemiin kuin vuotta aikaisemmin.

Lisätietoja:

Tämä Q&A on päivitetty viimeksi 25.3.2021.

Q&A:n sisältöä uudistettiin laajasti keväällä 2020. Aiemmin Q&A keskittyi vain vuonna 2017 voimaan tulleeseen vakavaraisuusuudistukseen.

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.