Siirry sisältöön

Lakiesitys korjaa vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtia

Suomen hallitus on hiljattain antanut eduskunnalle lakiesityksen, jonka tarkoituksena on korjata vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtia ja lisätä järjestelmän läpinäkyvyyttä. Esitys koskee myös työeläkelakeja ja siten työeläkevakuuttajissa työskenteleviä asiantuntija- eli vakuutuslääkäreitä. Lakeihin ehdotetaan lisättäväksi aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset siitä, millä tavalla vakuutuslääkäri laatii kannanottonsa käsittelemiinsä lääketieteellisiin selvityksiin.

Liisamari Krüger henkilökuva.
– Läpinäkyvyyden ja luottamuksen kehittäminen päätösten oikeellisuuteen on tärkeää, Työeläkeyhtiö Elon ylilääkäri Liisamari Krüger sanoo.

Työeläkeyhtiö Elon ylilääkäri, Telan työkyky- ja kuntoutusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Liisamari Krüger toteaa työeläkevakuuttajien suhtautuvan esitettyihin säännöksiin myötämielisesti, mutta ei usko niiden tuovan alalle suurta muutosta.

­– Työeläkealalla teemme jo nyt kaikki työeläkepäätöksiin liittyvät ratkaisut huolellisesti perustellen. Lisäksi perusteluiden laatua on vuosien varrella parannettu ja kehitetty eri tavoin. Toki vakuutuslääkäreiden kannanottoja voidaan edelleenkin parantaa. Läpinäkyvyyden ja luottamuksen kehittäminen päätösten oikeellisuuteen on tärkeää, Krüger painottaa.

Erillisellä vakuuttamisella ei lisäarvoa

Hallituksen esityksen mukaisesti vakuutuslääkäreiden tulisi laatia kannanottonsa yhdenmukaisesti ja selkeästi yhdenmukaisia ilmaisuja käyttäen. Lisäksi kannanotto tulisi vahvistaa erikseen lausumalla ”käytettävissä olevien tietojen, asiantuntemukseni ja omantuntoni kautta”.

Aiemmin keväällä lausunnolla olleessa lakiluonnoksessa tämä vakuutus oli ehdotettu muodossa ”kunnian ja omantunnon kautta”, mutta lausuntoprosessin myötä lopullisessa lakiesityksessä päädyttiin tähän muotoiluun.

– Tämä erillisen vakuuttamisen vaatimus on ymmärrettävästi lähtöisin hylkäävän päätösten saaneiden ja siihen pettyneiden kansalaisten riveistä. Tämä siis on meille vakuutuslääkäreille viesti siitä, että tähänastisista ponnisteluista huolimatta on edelleen tilanteita, joissa etuuden hakija kokee, ettei hoitavien lääkäreiden lausuntoihin olisi perehdytty riittävästi, Krüger arvioi.

Erillisellä vakuuttamisella ei kuitenkaan työeläkealalla nähdä olevan käytännön lisäarvoa vakuutuslääkäreiden kannanottoihin. Se ei myöskään vaikuttaisi vakuutuslääkäreiden oikeudellisiin velvollisuuksiin tai virkavastuuseen.

– Vakuutuslääkärit toimivat myös tässä roolissaan luonnollisesti lääkärin valan etiikan mukaisesti, Krüger huomauttaa.

Usein kansalaisten kokeman tyytymättömyyden taustalla on epäselvyys siitä, mikä on hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin ero. Työkyvyttömyyden arvioinnissa heillä on hyvin erilaiset roolit: hoitavan lääkärin tehtävä on sanamukaisesti hoitaa ja yrittää parantaa potilaansa sairaudet. Vakuutuslääkäri puolestaan ei osallistu hoitoon, vaan hän ottaa hoitavan lääkärin tekemien lausuntojen pohjalta kantaa siihen, onko henkilö oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen tai muuhun etuuteen.

– Hylkäävä päätös siis tarkoittaa sitä, että laissa määritellyt työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit eivät täyty, Krüger huomauttaa.

Vakuutuslääkäreiden osallistumista koskeva harkintavalta sujuvoittaisi prosesseja myös työeläkealalla

Hallituksen esityksessä työtapaturma- ja ammattitautilakiin lisättäisiin kohta, joka mahdollistaa vakuutuslaitokselle harkintavallan käyttämisen vakuutuslääkärin osallistumiselle etuus- tai korvausasian ratkaisemiseen. Vakuutuslääkärin arviointi olisi ilmeisen tarpeetonta, kun kyse olisi etuudesta, joka myönnetään täysin hakemuksen mukaisena.

Vastaavaa harkinnanvaraisuuden laajentamista ei esitetä työeläkelakeihin, toisin kuin alalla olisi toivottu.

– Vastaavan säännöksen lisääminen myös työeläkelakeihin olisi voinut vaikuttaa työeläkevakuuttajien prosessien tehostamisen sekä resurssien kohdentamisen entistä tehokkaammin. Esimerkiksi etuuden jatkamista koskevien ratkaisujen tekeminen ilman vakuutuslääkärin kannanottoa olisi voinut joissain selkeissä tapauksissa olla mahdollista, Krüger mainitsee.

Lakiesitys vastaa taannoisen kansalaisaloitteen huoleen

Hallituksen nyt antama lakiesitys juontaa juurensa vuonna 2018 tehtyyn kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan vakuutuslääkäreiltä olisi ”poistettava mielivaltainen oikeus kumota potilasta hoitavan lääkärin lausuntoja”. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pitänyt kansalaisaloitteen mukaista lakimuutosta tarkoituksenmukaisena, mutta laatimansa mietinnön yhteydessä se kuitenkin antoi lausumaehdotuksen eduskunnalle.

Lausuman mukaan valtioneuvoston tulisi valmistella esitys vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi ja samassa yhteydessä olisi selvitettävä vakuutuslääkäreiden lausuntojen muotovaatimusten kirjaamista lainsäädäntöön. Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa on edellä mainitun lausuman pohjalta siten maininta vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamisesta.

Samalla kun Krüger näkee järjestelmässä tunnistettujen epäkohtien korjaamisen hyvänä asiana, nostaa hän esiin myös laajemman ongelman työkyvyttömyyteen ja työkyvyn arviointiin liittyen.

– Me työeläkevakuuttajat näemme terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmissämme hidasteita, jotka yksilöiden kohdalla merkitsevät odottelua epätietoisuudessa ja usein valitettavasti myös syrjässä työelämästä. Musta-valkoinen ajattelu työkyvystä ja pitkien sairauslomien kirjoittaminen esimerkiksi tutkimusten ajalle on huonoa terveyspolitiikkaa, Krüger sanoo.

– Työnantajille ja esimiehille tulisi olla kunnia-asia ja ehkä myös kannustimin arvostettu tehtävä, kyetä pitämään työssä kaikki työntekijät huolimatta kohtuullisista työkyvyn vaihteluista eri elämäntilanteissa. Meidän tulisi yhdessä pitää huolta työkyvystä ja työn tekemisen kannattavuudesta kaikissa elämänkaaren vaiheissa, Krüger painottaa.