Eläkeuudistusta ei voi perustaa vain ennusteisiin

Ennustelaskelmien rooli eläkeuudistuksessa on suuri. Niiden pohjalta neuvotteluosapuolet muodostavat näkemyksen siitä, kuinka iso uudistus tarvitaan ja kuinka kiire sillä on. Laskelmilla myös aikanaan todennetaan, saatiinko aikaan riittävä uudistus. Yhteiskunnan muutosvoimat vaikuttavat kuitenkin todella pitkällä aikajänteellä eläkejärjestelmään. Onkin perusteltua kysyä, kuinka kattavan perustan arvioinnille projektiot voivat tarjota.

Eläkepolitiikassa aikajänne on vuosikymmeniä. Sen on oltava pitkä, jotta eri-ikäisille voidaan rakentaa eläketurvaa kestävästi ja oikeudenmukaisesti.

Tällaisten aikajänteiden hahmottaminen on monelle vaikeaa. Poliittisessa päätöksenteossa aikajänne on vuosien saatossa pikemminkin lyhentynyt kuin pidentynyt.

Nyt työmarkkinajärjestöjen tehtävänä on löytää keinot eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseen. Sopeutustavoite on 0,4 prosenttia BKT:sta. Lisäksi tulisi löytää keinot eläkemaksutason vakauttamiseen sääntöpohjaisen vakauttajan avulla. Valtionvarainministeriö ja Eläketurvakeskus arvioivat aikanaan, vastaako neuvottelutulos maan hallituksen asettamia tavoitteita.

Työeläketurvan kestävyyttä yritetään hahmottaa Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmalla (PTS), joka ulottuu jopa 70 vuoden päähän. Sen tiettyjen taustamuuttujien pitkäaikaisvaikutusten arviointi on vielä mahdollista. Väestömuuttujat ovat tällaisia. Juuri viime vuosien alhainen syntyvyys on aiheuttanut työeläkkeisiin rahoitusvajeen, jota nyt ratkotaan.

PTS on kuitenkin projektio, ei ennuste tulevasta. Talouden mittareiden arvioiminen on jo paljon vaikeampaa. Mikä on vuonna 2090 kaikkien Suomessa maksettavien palkkojen volyymi eli palkkasumma, jota vasten eläkemaksun kehitystä hahmotetaan? Palkkasummaan vaikuttavat työllisyysaste ja palkkojen suuruus, näihin puolestaan talouskasvu ja työn tuottavuuden kasvu.

Entä miten työeläkevarojen sijoitustuotot kehittyvät? Heilahdus varojen määrässä voi heiluttaa projektiota rajusti.

Äärimmäisen vaikeaa on politiikka- tai teknologiamuuttujien arviointi vuosikymmenten päähän. Laskelma ei voi mallintaa tulevaa kehitystä, joka on tulvillaan äkillisiä taloudellisia, sosiaalisia tai luonnon aiheuttamia shokkeja. Moniin kehityskulkuihin myös pyritään vaikuttamaan politiikkatoimilla. Vaikka olemme joutuneet tottumaan kituliaaseen kasvuun, teknologinen kehitys jatkuu ja muuttaa maailmaa. Poliittiset muutoksetkin ovat todennäköisiä, kun ajatellaan vuosikymmeniä eteenpäin. Kehitystä vuoteen 2090 saakka voi arvioida vain rajatusti, sillä laskelmasta on siivottu pois nämä muuttujat.

Projektio on silti parempi kuin ei projektiota. Joihinkin oletuksiin päätöksenteko pitää pystyä ripustamaan.

Työmarkkinajärjestöt arvioivat nyt neuvotteluissaan työeläkkeiden kestävyyttä ja riittävyyttä. Ne ovat päivittäneet tilannekuvan ja tehneet eläkeuudistuksen noin kymmenen vuoden välein. Eläkejärjestelmä tarvitsee jatkossakin säännöllistä huoltamista ja uudistusten täytyy perustua kattavaan näkemykseen tulevaisuudesta.