Osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan eli laitetaan talteen ja sijoitetaan tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä varten. Osa maksettavista eläkkeistä puolestaan kustannetaan kuluvan vuoden työeläkemaksuilla ja osa aiemmin rahastoihin talletetuista varoista. Osittaisen rahastoinnin ansiosta työeläkemaksujen taso pystytään pitämään matalammalla kuin eläkemenot edellyttäisivät.

  1. Suomalaisen työeläkejärjestelmän sanotaan olevan osittain rahastoiva. Mitä se tarkoittaa?
  2. Mitä hyötyä osittain rahastoivasta järjestelmästä on?
  3. Koskeeko rahastointi kaikkien alojen työeläkkeitä ja kaikkia eläkelajeja?
  4. Kuinka suuri osa työeläkemaksuista rahastoidaan?
  5. Onko rahastoissa korvamerkitty tietty osa jokaiselle eläkevakuutetulle?
  6. Miksi eläkerahastojen määrä edelleen kasvaa, vaikka suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet lähes kokonaan eläkkeelle? Milloin rahastot tyhjenevät?
  7. Kuinka suuri osa tulevista eläkkeistä on rahastoitu?
  8. Miten eläkkeet on rahoitettu muissa maissa?

1. Suomalaisen työeläkejärjestelmän sanotaan olevan osittain rahastoiva. Mitä se tarkoittaa?

Työeläkkeiden rahoittamiseksi on olemassa kaksi päävaihtoehtoa: rahoitus voidaan järjestää joko jakojärjestelmän tai täysin rahastoivan järjestelmän mukaisella periaatteella. Jakojärjestelmä tarkoittaa sitä, että työeläkemaksuja kerätään vuosittain sen verran, kuin kyseisenä vuonna tarvitaan varoja eläkkeiden maksamiseksi. Täysin rahastoivassa järjestelmässä puolestaan kerätään vuosittain sen verran työeläkemaksuja, kuin tarvitaan kyseisenä vuonna ansaittujen eläkkeiden maksamiseen tulevaisuudessa. Nämä maksut talletetaan rahastoon odottamaan eläkkeen maksua.

Osittain rahastoivassa järjestelmässä nämä kaksi työeläkkeiden vaihtoehtoista rahoitustapaa yhdistyvät.

Osittainen rahastointi tarkoittaa sitä, että osa vuosittain kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan eli laitetaan talteen ja sijoitetaan tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä varten. Valtaosa vuotuisista maksuista käytetään suoraan samana vuonna maksettavien eläkkeiden kattamiseen.

Maksettavien eläkkeiden näkökulmasta osittainen rahastointi puolestaan tarkoittaa sitä, että osa eläkkeestä kustannetaan kuluvan vuoden työeläkemaksuilla ja osa jo aiemmin rahastoihin talletetuista varoista.

Osittain rahastoivassa järjestelmässä jokainen sukupolvi maksaa osan sillä hetkellä eläkkeellä olevien sukupolvien eläkkeistä, mutta säästää myös siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten.

Jakojärjestelmässä työikäinen väestö maksaisi kokonaisuudessaan eläkeiässä olevien sukupolvien eläkkeet. Täysin rahastoivassa järjestelmässä taas jokainen sukupolvi säästäisi itse varat omia eläkkeitään varten.

2. Mitä hyötyä osittain rahastoivasta järjestelmästä on?

Osittain rahastoivan järjestelmän ansiosta työeläkemaksujen taso pysyy matalammalla, mikä puolestaan alentaa myös työllistämisen kustannuksiin. Yksilön näkökulmasta katsoen rahastoinnin hyöty ilmenee siinä, että rahastoinnilla varoja kerätään eli säästetään vanhuuden turvaksi silloin kun tulot ovat tavallisesti korkeimmillaan, eli työuran aikana. Rahastoja puolestaan puretaan silloin, kun tulot ovat työssäoloaikaa matalammat.

Osittain rahastoivassa järjestelmässä voidaan huomioida myös rahastoiduille eläkevaroille saatu tuotto, kun työeläkemaksua määritellään. Näin ollen työeläkemaksun taso pystytään pitämään matalammalla kuin mitä se olisi, jos eläkkeet maksettaisiin yksinomaan työntekijöiltä ja työnantajilta perittävillä työeläkemaksuilla. Esimerkiksi vuonna 2016 työeläkemaksuja olisi ilman rahastointia pitänyt periä yli 2 prosenttiyksikköä enemmän, kuin mitä silloin perittiin.

Ilman osittaista rahastointia työeläkemenot katettaisiin vain työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työeläkemaksuilla. Jos työeläkemenot kasvaisivat, myös työeläkemaksut nousisivat välittömästi. Jos taas työllisyys alenisi merkittävästi, jouduttaisiin tällöinkin nostamaan työeläkemaksuja maksettavien eläkkeiden kattamiseksi. Molemmissa tapauksissa työvoimakustannukset kasvaisivat. Toisena vaihtoehtona olisi maksettavien eläkkeiden leikkaaminen.

Osittaisessa rahastoinnissa työeläkkeiden rahoitus ei siis ole pelkästään työmarkkinoiden tai pelkästään rahoitusmarkkinoiden varassa, vaan riskit hajautuvat näiden kahden kesken.

Lisäksi osittainen rahastointi lievittää eri sukupolvien kokoerojen vaikutusta työeläkemaksun tasoon. Kun väestö supistuu ja aiempaa pienempi osuus väestöstä kustantaa maksettavat työeläkkeet, puhdas jakojärjestelmä aiheuttaisi erityisiä maksupaineita pienille ikäluokille. Osittainen rahastointi kohdistaa eläkkeistä aiheutuvat kustannukset jakojärjestelmää tarkemmin oikealle sukupolvelle.

Niin kauan, kuin rahastoitujen työeläkevarojen tuotto pitkällä aikavälillä ylittää palkkasumman eli vuosittain maksettavien bruttopalkkojen kasvuvauhdin, eläkevaroja kannattaa sijoittaa ja osa eläkkeistä kattaa sijoitusten tuotoilla. Tällöin eläkkeet saadaan rahoitettua matalammalla työeläkemaksulla kuin ilman osittaista rahastointia. Mikäli varojen tuotto jäisi samalle tasolle kuin palkkasumman kasvu, ei rahastoinnista enää olisi hyötyä työeläkemaksun alentamiselle.

Esimerkiksi yksityisalojen palkansaajien vakuutettu palkkasumma kasvoi vuosina 1997–2015 reaalisesti keskimäärin 2,6 prosenttia vuodessa. Vastaavien työeläkevarojen reaalituotto samalla aikavälillä oli 4,1 prosenttia vuodessa.

3. Koskeeko rahastointi kaikkien alojen työeläkkeitä ja kaikkia eläkelajeja?

Osittainen rahastointi koskee vain yksityisalojen työntekijöiden ja merimiesten työeläkejärjestelmiä. Eri eläkelajeista puolestaan rahastointi koskee vain vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Osa-aikaeläke ja perhe-eläkkeet maksetaan jakojärjestelmällä eli vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla.

Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeet ja kaikki eri eläkelajit rahoitetaan ilman rahastointia eli vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla. Lisäksi valtio osallistuu yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeiden rahoittamiseen omalla osuudellaan.

Myös kuntien ja valtion työntekijöiden eläkkeet rahoitetaan pääosin vuosittain kerättävillä maksuilla. Kuntien ja valtion eläkejärjestelmiin sisältyy kuitenkin myös puskuriluonteiset rahastot. Viime vuosikymmeninä tätä rahastointia on vahvistettu erityisesti suuria ikäluokkia varten, ja rahastojen koko on kasvanut. Rahastoinnin avulla työntekijöiltä ja työnantajilta perittävä työeläkemaksu pystytään pitämään suunnilleen nykytasolla. Arvioiden mukaan rahastoja aletaan käyttämään nettomääräisesti eläkkeiden rahoitukseen lähivuosina.

Tarkempia tietoja eri alojen eläkkeiden rahoituksesta löytyy Työeläkkeiden rahoitus -sivultamme.

Vuosittaiset indeksikorotukset kaikkiin maksussa oleviin työeläkkeisiin maksetaan kaikilla aloilla pelkästään vuotuisista työeläkemaksuista.

4. Kuinka suuri osa työeläkemaksuista rahastoidaan?

Joka vuosi osa työeläkemaksuista rahastoidaan ja vastaavasti osa rahastoissa olevista varoista puretaan maksettavien työeläkkeiden kattamiseen.

Yksityisaloilla perittävistä, työnantajien ja työntekijöiden maksamista työeläkemaksuista siirretään rahastoihin noin kuudesosa. Esimerkiksi vuonna 2016 työnantajilta ja työntekijöiltä kerättyjen työeläkemaksujen yhteismäärä oli 13,1 miljardia euroa, josta 2,1 miljardia siirrettiin rahastoihin. Kaikkiaan yksityisaloilla kerättiin työeläkemaksuina ja valtionosuuksina vuonna 2016 yhteensä 15,8 miljardia euroa, kuten Työeläkerahan kiertokulku -sivullamme on kuvattu.

Jos taas tarkastellaan yksityisaloilla vuonna 2016 maksettuja työeläkkeitä, oli niiden yhteissumma 16,4 miljardia euroa. Rahastoista näiden eläkkeiden maksamiseen käytettiin 3,1 miljardia eli rahastot kattoivat noin viidenneksen eläkemenoista. Jokainen maksettava työeläke jakautuu näin ollen maksuilla katettavaan osaan sekä rahastoista katettavaan osaan.

Perittyjen työeläkemaksujen ja rahastoista otettavan osuuden lisäksi maksettavien eläkkeiden kattamiseen sisältyy myös muita rahoituseriä. Työeläkkeiden rahoituksen kokonaisuutta on kuvattu tarkemmin Työeläkerahan kiertokulku -sivullamme.

Jokainen yksityisalojen työeläkevakuuttaja vastaa rahastoinnista omien vakuutettujensa osalta. Kaikilla työeläkevakuuttajilla on kuitenkin samat säännöt ja periaatteet rahastoinnin toteuttamiseksi.

Kun tehdään laskelmia rahastojen riittävyydestä, huomioidaan rahastoiduille varoille saatava tuotto ja se, että eläke riittää eliniän loppuun saakka. Laskelmissa huomioidaan myös se, että vakuutetut saavat tulevaisuudessa eläkkeitä eripituisen ajan eliniästä riippuen ja että osa vakuutetuista ei saa eläkettä lainkaan ennen eläkeikää sattuneen kuoleman vuoksi.

5. Onko rahastoissa korvamerkitty tietty osa jokaiselle eläkevakuutetulle?

Suomalaisessa eläkejärjestelmässä ei kenelläkään ole oma työeläkesäästöjen ”pottia”, eivätkä yksittäisen vakuutetun (työntekijän tai yrittäjän) maksamat työeläkemaksut kohdistu nimenomaan hänen omaan eläkkeeseensä. Tai toisin päin käännettynä, yksittäiselle eläkkeensaajalle maksettava eläke ei sisällä nimenomaan hänen itsensä maksamia työeläkemaksuja.

Sen sijaan jokaiselle työeläkevakuutetulle työntekijälle ja yrittäjälle kertyy jokaisen kalenterivuoden ansioista tietty määrä työeläkettä. Eläkejärjestelmä lupaa maksaa tämän kertyneen eläkkeen henkilölle siinä vaiheessa, kun hän siirtyy vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Ja tätä kertynyttä eläkettä varten työeläkevakuuttaja rahastoi varoja tulevaisuudessa maksettavaa eläkettä varten. Siinä mielessä jokaisella vakuutetulla ja sittemmin eläkkeensaajalla on oikeus hänelle itselleen eläkkeenä maksettavaan rahastoituun osaan.

Vakuutetuilla ei siis ole yksilöllisiä eläkesäästöjä, vaan lupaus laissa määritellystä eläketurvasta.

6. Miksi eläkerahastojen määrä edelleen kasvaa, vaikka suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet lähes kokonaan eläkkeelle? Milloin rahastot tyhjenevät?

Jokaiselle vakuutetulle työntekijälle kertyy jokaiselta kalenterivuodelta ennalta sovittu määrä työeläkettä, josta osa rahastoidaan saman vuoden aikana tulevaisuutta varten. Näin ollen eläkerahastoihin tulee joka vuosi lisää rahaa, vaikka rahastoista samaan aikaan maksetaan eläkkeitä nykyisille eläkkeensaajille.

Tämä jatkuvan rahastoinnin logiikka tarkoittaa myös sitä, että eläkerahastoja ei koskaan voida purkaa tyhjiksi, sillä joka vuosi sinne kertyy rahastoituja eläkkeen osia sinä vuonna ansaituista eläkeoikeuksista.

Rahastoissa ei siis myöskään ole yksinomaan nykyeläkeläisten varoja vaan kaikkien menneisyydessä ja nykyhetkellä työssä olleiden ikäluokkien varoja. Rahastojen 180 miljardin euron kokonaisuudesta noin 115 miljardia kohdistuu yksityisalojen työntekijöiden eläkkeisiin. Tästä puolestaan vajaa kolmannes on varattu nykyeläkeläisille, jolloin suurin osa rahastojen varoista on tulevien eläkkeensaajien eläkkeisiin varattuja rahoja.

Vaikka niin kutsutut suuret ikäluokat ovatkin jo valtaosin siirtyneet eläkkeelle, ei eläkerahastoja ole heidänkään osaltaan käytetty eläkkeiden maksuun kuin vasta muutaman vuoden ajalta.

Mikäli eläkerahastot purettaisiin nyt nykyeläkeläisten hyödyksi, olisi se pois kaikkien tulevien eläkkeensaajien eli etenkin nykyisten nuorten ja lasten eläkkeistä.

7. Kuinka suuri osa tulevista eläkkeistä on rahastoitu?

Kertyneiden eläkeoikeuksien arvo eli eläkevastuu oli vuoden 2015 lopussa noin 640 miljardia euroa. Eläkevastuulla tarkoitetaan sitä varojen määrää, joka varojen tulevat tuotot huomioon ottaen tarvittaisiin kaikkien tiettyyn hetkeen mennessä kertyneiden, tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden kokonaismäärän kattamiseen, mikäli työeläkemaksuista ei enää saataisi rahoitusta aiemmin kertyneiden eläkkeiden maksamiseen.

Eläkerahastojen arvo puolestaan oli vuoden 2015 lopussa 181 miljardia euroa. Rahastot siis kattavat eläkevastuista noin 30 prosenttia. Suhdelukua sanotaan rahastointiasteeksi.

Rahastointiastetta laskettaessa huomioidaan sijoitetuille eläkevaroille saatava tuotto. Edellä mainittu 30 prosentin rahastointiaste on laskettu 3,5 prosentin reaalisella tuotolla. Eläketurvakeskus on käyttänyt tätä 3,5 prosenttia pitkän aikavälin tuotto-olettamana laatimissaan pitkän aikavälin kestävyyslaskelmissa.

8. Miten eläkkeet on rahoitettu muissa maissa?

Eläkejärjestelmien kokonaisuus vaihtelee maasta toiseen. Muista maista poiketen suomalainen järjestelmä kattaa sekä pääosin lakisääteisen vanhuuseläkkeen että työsuhteeseen perustuvan ammatillisen eläkkeen. Meiltä siis puuttuu käytännössä kokonaan työnantaja- ja ammattialakohtaiset lisäeläkkeet, jotka muualla Euroopassa tuottavat merkittävän osan ansioperusteisesta eläketurvasta.

Erona muihin EU-maihin on myös suomalaisen työeläkkeen etuusperusteisuus, mikä tarkoittaa että eläkkeen taso määritellään ja tiedetään etukäteen. Etuusperusteisessa järjestelmässä eläke maksetaan luvatun suuruisena, ja rahoittamiseksi tarvittavat maksut joustavat tarpeen mukaan. Etuusperusteiset järjestelmät ovat usein jakojärjestelmiä.

Muualla Euroopassa ansioeläkkeiden kehittämisessä suuntaus on ollut pois etuusperusteisista malleista kohti maksuperusteisia, joissa eläkkeen suuruus määräytyy vain maksettujen maksujen ja niille kertyneiden sijoitustuottojen perusteella.

Eläkevarojen sijoittaminen ja rahastointi on hyvin tavallista myös muualla Euroopassa, koska maksuperusteiset eläkejärjestelmät ovat yleensä rahastoivia, jolloin eläkkeet rahoitetaan nimenomaan sijoituksilla ja niiden tuotoilla.

Suomi on rahastoinut työeläkemaksuja poikkeuksellisen paljon muuhun maailmaan verrattuna. Muissa maissa lakisääteisten eläkejärjestelmien rahastointi ja siten varautuminen tulevaan ei ole yhtä korkealla tasolla. Monissa muissa Euroopan maissa puskurirahastoja on myös luotu vasta 1990-luvulla, kun meillä rahastointi on yksityisaloilla ollut käytössä alusta alkaen.

Eläketurvakeskus on koonnut sivuilleen perustietoa yli 40 maan eläkejärjestelmistä. Ohessa on poimittu näistä kuvauksista muutama Euroopan maa esimerkiksi:

  • Ruotsissa lakisääteinen työeläke jakaantuu kahteen osaan: ansaintaeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Vanhuuseläkejärjestelmän ansaintaeläke perustuu jakojärjestelmärahoitukseen, kun taas rahastoeläke perustuu täyteen rahastointiin.
  • Norjassa eläkkeiden rahoituksesta vastaavat vakuutetut, työnantajat ja valtio. Vakuutusmaksut maksetaan verotuksen yhteydessä suoraan verottajalla. Lisäksi Norjassa on osana valtion budjettia valtion eläkerahasto, jonka tuottoa käytetään valtion budjettialijäämän kattamiseksi.
  • Tanskassa palkansaajat kattava työmarkkinoiden lisäeläke on rahastoiva järjestelmä, jossa maksut eivät määräydy suhteessa ansioihin vaan työaikaan. Eläkkeet rahoitetaan työntekijä- ja työnantajamaksuin.
  • Saksassa lakisääteinen eläkejärjestelmä rahoitetaan jakojärjestelmäperiaatteella. Kunkin vuoden eläkemenot katetaan sen vuoden eläkemaksuilla sekä liittovaltion avustuksilla. Varoja ei rahastoida eläkkeitä varten etukäteen, mutta käytössä on puskurirahasto maksukyvyn varmistamiseksi.

Sivua on päivitetty viimeksi 4.8.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.