Kuinka monta pesukonetta saa 237 miljardilla eurolla?

Osa maksettavista työeläkkeistä katetaan nyt ja tulevaisuudessa eläkerahastoilla. Yksityisaloilla osa työntekijöiden eläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tulevia eläkkeitä varten. Näin on tehty jo järjestelmän alkuajoista lähtien. Myös julkisilla aloilla on kerätty erilaisia puskurirahastoja nykyisten ja tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden rahoittamiseen.

Työeläkevarojen rahastoinnin ja rahastoitujen varojen sijoittamisen tarkoituksena on alentaa työntekijöiltä ja työnantajilta perittäviä työeläkemaksuja – nyt ja tulevaisuudessa. Kun osa eläkkeiden rahoituksesta voidaan kattaa rahastojen ja niille saatujen sijoitustuottojen avulla, voidaan työeläkemaksu pitää matalammalla tasolla kuin mitä eläkemeno edellyttäisi.

Lisätietoja rahastoinnin merkityksestä:

Osa yksityisalojen työntekijöiden työeläkemaksuista on eläkejärjestelmän alusta alkaen rahastoitu eli laitettu talteen ja sijoitettu tulevaisuudessa maksettavia työeläkkeitä varten. Rahastoihin on siten kertynyt kaikkien nykyhetkellä ja menneisyydessä työssä olleiden ikäluokkien varoja.

Koska yksityisaloilla rahastointi tehdään työntekijäkohtaisesti, voidaan rahastoista myös laskea niiden jakautuminen eri ikäluokille. Tuoreimpien, vuotta 2018 koskevien laskelmien mukaan yksityisalojen silloisista eläkerahastoista noin kolmannes oli varattu vanhuuseläkeiässä oleville eli 65 vuotta täyttäneille. Suurin osa eli lähes kaksi kolmasosaa rahastoista oli siten varattu alle 65-vuotialle – eli pääosin vasta tuleville eläkeläisille.

Jos rahastojen jakautumista tarkastellaan syntymävuosikymmenittäin, huomataan että rahastoissa on varoja kaikille ikäluokille – aina 1930-luvulla syntyneistä 1990-luvulla syntyneisiin.

Lisätietoja rahastojen jakautumisesta:

Rahastot ovat kiinteä osa maksettavien työeläkkeiden rahoittamista. Jokaiselle yksityisaloilla vakuutetulle työntekijälle kertyy jokaiselta kalenterivuodelta ennalta sovittu määrä työeläkettä, josta osa rahastoidaan saman vuoden aikana tulevaisuutta varten. Näin ollen eläkerahastoihin tulee joka vuosi lisää rahaa, vaikka rahastoista samaan aikaan maksetaan eläkkeitä nykyisille eläkkeensaajille.

Tämä jatkuvan rahastoinnin logiikka tarkoittaa myös sitä, että eläkerahastoja ei koskaan voida purkaa tyhjiksi, sillä joka vuosi sinne kertyy rahastoituja eläkkeen osia sinä vuonna ansaituista eläkeoikeuksista.

Jos rahastoja käytettäisiin johonkin muuhun tarkoitukseen, aiheuttaisi se ongelmia eläkkeiden rahoitukselle. Tällöin tulisi tehdä toimenpiteitä, joilla vaje eläkkeiden rahoituksessa korjattaisiin: työeläkemaksuja tulisi korottaa, vanhuuseläkeikää nostaa tai tulevia eläke-etuuksia heikentää. Kaikki nämä toimet kohdistuisivat erityisesti nykyisille ja tuleville nuorille.

Vuoden 2021 loppuun mennessä kertyneitä kokonaiseläkevastuita oli Eläketurvakeskuksen mukaan noin 770 miljardia euroa. Eläkevastuulla tarkoitetaan kertyneiden eläkeoikeuksien arvoa eli sitä varojen määrää, joka varojen tulevat tuotot huomioiden tarvittaisiin kaikkien tiettyyn hetkeen mennessä kertyneiden, tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden kokonaismäärän kattamiseen, mikäli työeläkemaksuista ei enää saataisi rahoitusta aiemmin kertyneiden eläkkeiden maksamiseen.

Eläkerahastojen arvo vuoden 2021 lopussa oli vastaavasti noin 257 miljardia euroa. Rahastot kattoivat eläkevastuista noin kolmanneksen (33,4 %). Loppuosa eläkevastuusta katetaan vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla.

Suomi on jo pitkään kuulunut Euroopan nopeimmin ikääntyviin maihin. Työeläkejärjestelmässä väestön ikääntymiseen on varauduttu rahastoimalla eläkevaroja ja tekemällä eläkeuudistuksia. Monissa EU-maissa Suomen työeläkkeen kaltaisiin sosiaaliturvaeläkkeisiin ei ole varauduttu rahastoimalla. Ikääntyminen onkin työeläkejärjestelmälle pienempi haaste kuin muulle julkistaloudelle.