Kehitämme työeläkekuntoutuksen keinojen osuvuutta ja tehokkutta

Kuntoutuspolun kaikkien rastien tulee tukea työelämäyhteyttä huomioimalla yksilön henkilökohtaiset tarpeet. Kansalaisten ehjä ja toimiva kuntoutuspolku ei edellytä kuntoutussektorin osajärjestelmien yhdistämistä, vaan nykyistä parempaa ihmisten ohjautumista ja tiedonkulkua niiden välillä.

Mitä pidempään erilaisiin kuntoutustoimiin ohjautuminen lykkääntyy, sitä huonommaksi muodostuu ennuste työhön paluusta. Työeläkekuntoutuksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa jatkamaan työkyvylle sopivassa työssä ja säästää pitkällä aikavälillä eläkemenoja.

Työeläkekuntoutuksen keinot ovat kehittyneet ajan kuluessa lainsäädännön, työelämän ja kansanterveyden muutosten rinnalla. Niitä tulee kehittää jatkossakin pitkäjänteisesti: tutkimuksen, toimijoiden osaamisen parantamisen sekä tarvittaessa myös lainsäädännön muutosten kautta. Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat yhä enemmän suomalaisten työkykyyn ja varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Tämä muutos vaatii uusia toimintatapoja työllistymisen tukemiseksi koko kuntoutussektorilla.

Työeläkekuntoutuksen vaikuttavuuden mittaaminen on haasteellista, sillä työllistymiseen vaikuttavat monet kuntoutusprosessin ulkopuoliset tekijät. Siksi vakioitu tutkimusasetelma on usein hankalasti toteutettavissa.

Kuntoutuspalveluihin osallistuminen ei ole aina yksilöitä velvoittavaa sairaus- tai työttömyysetuuksien saamisen aikana. Kuntoutujan työelämäyhteyttä tulee siksi vahvistaa kuntoutusprosessin aikana. Passiivisuus voi muodostua esteeksi tarpeellisille kuntouttaville jatkotoimille, jotka parantavat työhön paluun mahdollisuuksia.