YEL-uudistus ei saa kasvattaa valtion kustannuksia
Yrittäjien eläkelain uudistus ei saa johtaa siihen, että valtion rahoitusvastuu yrittäjien eläkemenojen kattamisesta kasvaa. Esillä olevan esityksen on julkisuudessa arvioitu lisäävän valtion kustannuksia kokovaisuudessaan noin 80 miljoonalla eurolla vuoden 2030 tasossa myös verovaikutukset huomioiden.
Valtion kustannuksia yrittäjäeläkkeistä on kestämätöntä lisätä merkittävästi, kun samaan aikaan Suomi valmistautuu mittaviin julkisen talouden sopeutuksiin, joiden kokoluokka on arviolta 8–11 miljardia euroa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että YEL:n rahoitus on nykyisellään pakkasella noin 600 miljoonaa euroa vuodessa.
Samaan aikaan eduskunnassa käsitellään myös työmarkkinaosapuolten sopimaa eläkeuudistusta, joka vahvistaa julkista taloutta noin 2 miljardilla pitkällä aikavälillä. Orpon hallituksen YEL-uudistus näyttäisi menevän aivan toiseen suuntaan. Julkisen talouden heikentyminen esillä olleen 80 miljoonan euron verran on varsin paljon esimerkiksi suhteessa 400 miljoonaan, jonka kokoisista korvaavista julkisen talouden sopeutustoimista hallituksen on määrä sopia tässä riihessä.
On poikkeuksellista, että YEL-uudistus kulkee vastakkaiseen suuntaan ja kasvattaa valtion menoja. Yrittäjien eläkejärjestelmän kehittäminen on välttämätöntä, mutta sen on tapahduttava tavalla, joka ennen pitkää vahvistaa järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä. Valtionosuuden kasvattaminen vaikeuttaa YEL-järjestelmän pitkäjänteistä kehittämistä.
Jostain syystä hallitus ei ole ollut valmis käsittelemään muutosta, jossa YEL-järjestelmän rahoituspohjaa voitaisiin vahvistaa alentamalla YEL-vakuuttamisen alarajaa. Tämä toisi uusia vakuutettuja järjestelmän piiriin ja kasvattaisi maksutuloa, mikä vahvistaisi järjestelmän kestävyyttä.
Hyvää esillä olleissa ideoissa on ansiotuloihin nojautuvan vakuuttamisen edistäminen. Todellisiin ansioihin perustuva YEL-työtulo olisi yrittäjille selkeä, yhdenvertainen ja joustava ratkaisu. Esillä olleen mallin mukaan myös laskennallisen työtulon tulisi jatkossa olla vähintään 50 prosenttia yrittäjän todellisista ansiotuloista. Osuus voisi olla suurempikin.
Työeläkevakuuttajat ovat jo pitkään kannattaneet puhdasta ansiomallia, jossa kaikki yrittäjät vakuutetaan todellisten ja mahdollisimman reaaliaikaisten ansiotulojen perusteella. Laajalla ansioilla vakuuttamisella olisi lähivuosikymmeninä työeläkemaksutuloa ja julkista taloutta vahvistava vaikutus, kuten Rantalan selvityksenkin yhteydessä on todettu hybridimallin osalta.
Julkisuudessa on toistaiseksi käsitelty vain osaa esillä olleesta mallista, eikä siihen sisältyvää valinnanvapautta ole laajemmin avattu. Valinnanvapaus voisi mahdollistaa yrittäjien työtulojen uudenlaisen optimoinnin, mikä saattaisi sekin kasvattaa valtion menoja. Näiden menovaikutusten lopullista suuruutta voi olla vaikea ennakoida luotettavasti. On toivottavaa, että näistä kysymyksistä saadaan jatkovalmistelussa ja vaikutusarvioissa lisätietoa, kun hallitus antaa lopullisen esityksensä YEL:n uudistamisesta.
YEL-uudistuksen on oltava linjassa muun työeläkejärjestelmän perusperiaatteiden ja julkisen talouden kestävyyden kanssa. Nykyisessä taloustilanteessa on perusteltua tarkastella kriittisesti ratkaisuja, jotka lisäävät valtion menoja.
Kommentit
2 vastausta artikkeliin
Vastaa
#YEL
Jos ollaan huolestuneita valtion osuudesta eläkkeiden tukemisessa, pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomio valtion omien työntekijöiden saamaan eläketukeen. Valtion rahoitusosuus omien työntekijöiden eläkkeissä oli 48% vuonna 2024. Vastaavasti YEL-eläkkeissä se oli 10,6%. Luvut on laskettu palkkasummista. Euroissa valtioneläkeläisten tuki oli 3,273 mrd ja YEL tuki 0,535 mrd.
”Valtion kustannuksia yrittäjäeläkkeistä on kestämätöntä lisätä merkittävästi”. En ymmärrä, miten tämän voisi välttää. Yksikään yrittäjä ei voi vaikuttaa asiaan. Yrittäjä maksaa eläkemaksunsa ja saa aikanaan vastineeksi eläkkeen. yrittäjän eläkemaksujen suuruudella ei ole mitään pitkän aikavälin vaikutusta vajeeseen. Yrittäjä maksaa 25% eläkemaksun ja saa vastineeksi 1,5% eläkettä, eläke on siis 6% maksetuista eläkemaksuista. Nimellispääoman saa takaisin noin 17 vuoden aikana. tämä osuukin sopivasti eliniänodotteeseen, jotain 83 vuotta. keskimääräisen yrittäjän vaikutus eläkejärjestelmään on siis neutraali, hän vain saa mitä on maksanut, täysin maksujen suuruudesta riippumatta.
Jakojärjestelmän vaje ei siis mitenkään riipu yrittäjän eläkemaksujen suuruudesta, muuten kuin niiden vuosien aikana, kun yrittäjä säästää eläkkeeseen. Ainoa keino on toivoa yrittäjien määrään merkittävää lisäystä. tämän taas ei oikein ole valtion keinovalikoimassa.
Miten siis ongelman voisi ratkaista?