Siirry sisältöön

Iso kuva hukassa sukupolvikeskustelussa

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on silloin tällöin merkkejä sukupolvien välisestä sodasta. Sitä virittelee usein se, että eläkeläisten tulot ovat muihin väestöryhmiin verrattuna vakaalla tolalla.

Maksussa olevia eläkkeitä ei leikattu taannoisen finanssikriisin aikana. Niihin ei ole koskettu myöskään koronan takia. Nuorten tulokehitys on sen sijaan ollut heikkoa, ei toki kaikilla, mutta kuitenkin niin monilla, että se näkyy ikäluokkakohtaisissa tilastoissa.

Se herättää ärtymystä. Tunnelmaa pilaa myös se, että syntyvyys alentui reilusti 2000-luvun toisen vuosikymmenen aikana. Se tuo eläkemaksuihin nousupaineita kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Jos sukupolvisodan sytykkeitä on tarjolla, tulisiko ne tuikata tuleen ja antaa liekkien roihuta oikein kunnolla?

Mielestäni ei.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei tyhjene kysymykseen eläkkeistä, sillä sukupolvien välillä on myös monia muita tulonsiirtoja.

Sota-aikaan asti ei tarvitse palata. Riittää, että miettii esimerkiksi koulutuksen rahoittamista.

Koulutus rahoitetaan Suomessa käytännössä kokonaan verovaroilla. Opiskelijan on toki katettava itse omat elantomenonsa, mutta valtio tarjoaa siihenkin apua opinto- ja asumistuen muodossa.

”Myös nyt eläkkeellä olevat ihmiset ovat aikoinaan rahoittaneet paitsi itseään iäkkäämpien eläkkeitä, myös nuorten koulutusta.”

Koulutusmenot katetaan pääosin kulloistenkin työikäisten maksamilla veroilla. Siksi myös nyt eläkkeellä olevat ihmiset ovat aikoinaan rahoittaneet paitsi itseään iäkkäämpien eläkkeitä, myös nuorten koulutusta.

Tilanne on sama myös nyt työssä olevien kohdalla – sillä erotuksella, että nuoremmat ikäluokat olivat 1970-luvun lopulla syntyneisiin saakka aina keskimäärin koulutetumpia kuin edeltäjänsä.

Myös ikäluokkien koot eroavat toisistaan. Sitä on kuitenkin vaikea pitää yhdenkään ihmisen omana valintana tai vikana.

Jotkut haluaisivat silti leikata maksussa olevia eläkkeitä, jos sillä voitaisiin välttyä eläkemaksujen nousulta tulevaisuudessa. Samalla logiikalla myös osa koulutuksen kustannuksista pitäisi voida periä jälkikäteen takaisin, jos julkisen talouden tasapainoa ei voisi muutoin korjata.

Molemmat logiikat ontuvat.

Luvatun suuruisina maksettavat eläkkeet pitävät yllä kokonaiskysyntää myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Se vakauttaa osaltaan työikäistenkin tuloja.

Koulutus puolestaan parantaa yksilön tulo-odotuksia ja edistää samalla tuottavuuden kasvua. Korkeampi tuottavuus keventää vanhusten suuresta määrästä nuoremmille polville aiheutuvia rasituksia.

Siksi Suomessa tarvitaan nyt sukupolvisodan sijaan ihan muita toimia. Koulutustaso tulee saada uuteen nousuun. Tutkimus- ja kehitysmenoja pitää lisätä ja työmarkkinoiden toimivuus varmistaa. Myös syntyvyyttä ja työperäistä maahanmuuttoa tukevaa väestöpolitiikkaa tarvitaan.

Kun ne ovat kunnossa, myös nuorten tulokehitys lakkaa jumittamasta.

Kommentit

Vastaa


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.

Kirjoittaja

Suvi-Anne Siimes

Toimitusjohtaja

Alun perin julkaistu:

Eläkeläinen 2/2021(siirryt toiseen palveluun)