Eläkerahastot eivät ole minkään yksittäisen sukupolven omaisuutta, vaan rahoja on varattu niin nykyisille kuin tulevillekin eläkkeensaajille. Työeläkejärjestelmän osittaisen rahastoinnin ansiosta työeläkemaksujen taso pystytään pitämään matalammalla kuin eläkemenot edellyttäisivät. Jatkuva rahastointi turvaa myös ”kurahousukansan” eli nykyisten lasten tulevaisuutta. Mikäli työikäisten sukupolvien eläkkeitään varten säästämät rahat käytettäisiin etuajassa eli vanhempien sukupolvien hyväksi, ei varoja riittäisi enää heidän omiin eläkkeisiinsä. Tällöin nykyisten työikäisten eläkkeistä lankeaisi suurempi lasku nykyisten lasten, eli tulevaisuuden työikäisten, maksettavaksi korkeampien eläkemaksujen muodossa.

kuvituskuva

Yksityisalojen osittain rahastoivassa järjestelmässä jokainen sukupolvi vuorollaan maksaa osan sillä hetkellä olevien sukupolvien eläkkeistä, mutta säästää myös siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten. Rahastot eivät ole väliaikainen ratkaisu suurten ikäluokkien aiheuttamien eläkemenojen paikkaamiseen, vaan varojen avulla turvataan eläkkeet myös pitkälle tulevaisuuteen.

Julkisaloilla on käytössä puskuriluonteiset rahastot, joiden avulla työntekijöiltä ja työnantajilta perittävä työeläkemaksu pystytään pitämään matalampana kuin eläkemenot edellyttäisivät.

Rahastointi alentaa työeläkemaksujen tasoa

Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia vuosia varten, ja rahastoidut varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Rahoja ei ole haudattu pankkiholvien uumeniin, vaan niitä myös käytetään joka vuosi työeläkkeiden maksamiseen.

Vaikka rahastoja on käytetty koko eläkejärjestelmän olemassaolon, vasta viime vuosina eläkemenot ovat kasvaneet saatuja maksutuloja suuremmiksi. Erotus katetaan eläkerahastoista.

Esimerkiksi vuonna 2019 työeläkemaksuja kerättiin yhteensä 27,6 miljardia ja vastaavasti työeläkkeitä maksettiin 29,0 miljardia. Rahastoista ja niiden tuotoista käytettiin eläkkeiden maksuun yhteensä 4,6 miljardia euroa.

Tulevaisuudessa sijoitusvaroilla katetaan yhä suurempi osa eläkemenoista. Rahastojen avulla työeläkemaksut saadaan pidettyä matalammalla kuin mitä eläkemenot vaatisivat. Työnantajalle tämä tarkoittaa matalampia työvoimakustannuksia, ja työntekijälle jää palkasta enemmän käteen.

Rahastoissa noin 200 miljardia, vastuut yli 700 miljardia

Eläkerahastot ovat etenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvaneet merkittävästi. Ne ovat eurooppalaisittain suuret, sillä Suomessa on varauduttu väestön ikääntymiseen hyvin.

Eläkerahastoissa on tällä hetkellä varoja noin 200 miljardia euroa. Maksettavia eläkkeitä puolestaan on kertynyt pitkälti yli 700 miljardin euron verran, yli kolme kertaa enemmän kuin rahastoissa olevia varoja.

Yksityisaloilla rahastointia on tehty jo 1960-luvun alusta lähtien. Julkisilla aloilla rahastointi alkoi 80-luvulla.

Niin kauan kuin sijoitetut varat tuottavat enemmän kuin palkkasumma kasvaa, rahastointi kannattaa. Näin on ollut viimeiset noin 25 vuotta, kun varoja on sijoitettu tuottohakuisesti kohtuullisella riskillä.

Eläkerahastoissa ei vain nykyeläkeläisten vaan kaikkien ikäluokkien rahaa

Eläkerahastoja kerätään sekä yksityisillä että julkisilla aloilla. Rahastoinnin periaatteet kuitenkin poikkeavat toisistaan.

Esimerkiksi vuonna 2018, jolloin eläkerahastojen yhteenlaskettu määrä oli noin 193 miljardia, koko potista noin 121 miljardia oli yksityisalojen rahaa ja noin 72 miljardia julkisten alojen. Yksityisaloilla voidaan laskea myös varojen jakautuminen eri ikäluokille.

Yksityisalojen eläkevarojen kohdentuminen alle ja yli 65-vuotiaille

Yksityisalojen eläkevaroista noin kolmannes oli vuonna 2018 varattu eläkeläisille eli 65 vuotta täyttäneille. Suurin osa eli lähes kaksi kolmasosaa varoista oli siten varattu alle 65-vuotiaille, joista valtaosa on siis vasta tulevia eläkeläisiä. Vaikka niin sanotut suuret ikäluokat ovat jo lähes kokonaan eläkkeellä, perässä on tulossa suurin piirtein samankokoisia ikäluokkia.

Työeläkejärjestelmä perustuu sukupolvien väliseen vastavuoroisuuteen. Kaikki työssäkäyvät suomalaiset vuorollaan maksavat työeläkemaksuja, jotka käytetään pääosin samaan aikaan eläkkeellä olevien eläkkeisiin. Aikanaan he hyötyvät järjestelmästä, sillä seuraavat sukupolvet puolestaan rahoittavat heidän eläkkeitään. Kenelläkään ei ole omaa henkilökohtaisten työeläkesäästöjen pottia, josta oma eläke maksettaisiin, mutta jokaisella on lailla turvattu oikeus hänelle kertyneeseen eläkkeeseen.

Kullakin sukupolvella varat ovat aina suurimmillaan vanhuuseläkeiän kynnyksellä, kunnes varoja aletaan käyttää eläkkeiden maksuun.

Eri ikäluokkien osuudet eläkevaroista vuonna 2018

2010-luvun lopulla siis rahoja on ”säästössä” eniten 1950-luvulla syntyneille, joiden työura on parhaillaan päättymässä ja työeläke alkamassa. Jo vanhuuseläkkeellä olevat 50-lukulaisetkaan eivät vielä ole ehtineet kuluttaa montaa vuotta työuran aikana rahastoituja eläkevaroja.

Tulevien vuosien tilannetta on puolestaan arvioitu seuraavassa kuvassa, jossa on vertailtu viiden eri kymmenvuosi-ikäluokan osuuksia työntekijän eläkelain mukaisista vanhuuseläkkeitä varten varatuista rahastoista vuosina 2020-2080. Osuuksien jakautuminen eri sukupolville muuttuu ajan myötä jatkuvasti sen mukaan, mikä ikäluokka milloinkin on työelämässä ja mikä eläkkeellä.

Ennuste eri ikäluokkien osuuksien kehityksestä vuosina 2020-2080

Esimerkiksi 1970-luvulla syntyneiden osuus rahastoista kasvaa jatkuvasti 2040-luvulle eli eläkeiän saavuttamiseen saakka. 2010-luvulla syntyneet puolestaan siirtyvät työelämään ja alkavat kerryttää eläkettä 2030-luvulla. Heidän pottinsa kasvaa sitä mukaa, kun työvuosia kertyy ja 2080-luvulla koittavat eläkepäivät lähestyvät.

Eläkevaroja haluttaisiin aika ajoin ohjata ratkaisemaan erilaisia yhteiskunnan ongelmia. Kaikelle kerätylle ja sijoitetulle rahalle on kuitenkin käyttötarkoitus.

Varat on mitoitettu tarkkojen laskelmien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin, eikä niitä ole tarkoitus missään vaiheessa purkaa tyhjiin. Pohjakassa on välttämätön.

Jos varoja purettaisiin, olisi se pois nuorten ja tulevien sukupolvien eläkkeistä.

Rahastointi – mistä olikaan kyse?

  • Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Jokainen sukupolvi säästää näin siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten. Rahastoihin siis tulee tällä tavoin joka vuosi uusia varoja.
  • Rahastoja myös käytetään joka vuosi työeläkkeiden maksamiseen. Esimerkiksi vuonna 2019 rahastoista käytettiin yhteensä 4,6 miljardia euroa. Tulevaisuudessa rahastojen osuus kasvaa, sillä eläkemenot ovat pysyvästi suurempia kuin maksutulot.
  • Eläkerahastoissa on kaikkien nykyhetkellä ja menneisyydessä työssä olleiden ikäluokkien varoja, ei yksinomaan nykyisten eläkkeensaajien. Yksityisalojen eläkevaroista vain noin kolmannes on varattu nykyisille eläkkeensaajille. Rahastot on mitoitettu tarkkojen laskelmien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin.

Kuvat: Koponen+Hildén