Henkilövaalien vaihtoehto

Hartikainen perusteli ehdotustaan sillä, että puolueiden asettamiin komissaariehdokkaisiin henkilöityvä vaali lisäisi äänestysaktiivisuutta. Ja toisaalta sillä, että nykyinen tapa, jossa komissaariehdokkaan valitsee kulloinenkin pääministeripuolue, kaventaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa tämän ”EU-päättäjien ykkösketjuun” kuuluvan päättäjän valintaan.

VAALIEN vielä nykyistä suurempi henkilöityminen voisi ehkä lisätä niihin kohdistuvaa kiinnostusta. Varmuudella se tekisi niin ainakin mediassa.

Samalla se legitimoisi sitä puolueiden vaaliohjelmien sivuuttamista, joka on jo nyt vallalla liki kaikkien suomalaisten vaalien uutisoinnissa – ja joka korostuu myös medioiden omissa vaalitenteissä ja -koneissa.

Lisäisikö se suomalaisten äänestäjien tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia, on kokonaan oma kysymyksensä.

Europarlamenttivaalien kautta tapahtuva kansallisten komissaariehdokkaiden asettaminen voimistaisi todennäköisesti politiikassa jo nyt kasvussa olevaa fanikulttuuria ja siihen liittyvää äänestäjien affektiivista kiinnittymistä.

Kumpikaan niistä ei tue Suomen eikä Euroopan unionin päätöksenteossa kipeästi tarvittavaa taitoa sitoutua ja tehdä kompromisseja. Siksi pidän Hartikaisen ehdotusta huonona.

MAAMME EU-politiikkaa voisi silti kernaasti demokratisoida nykyisestä. Se onnistuisi helpoiten sillä, että puolueiden EU-poliittisia ajatuksia ja tavoitteita nostettaisiin nykyistä enemmän esiin eduskuntavaaleissa. Ja että niin tehtäisiin aktiivisesti nimenomaan mediassa.

Tämä olisi tärkeää, sillä Suomen EU-politiikkaa ja siihen liittyvää ennakkovaikuttamista johdetaan kulloistenkin eduskuntavaalien jälkeen muodostettavassa hallituksessa. Lisäksi eduskunta on Suomen EU-kantojen linjaamisessa jo nyt eurooppalaisittainkin erittäin merkittävässä asemassa.

Suomalaisten äänestäjien vaikutusmahdollisuuksia vahvistaisi myös se, että europarlamenttivaalit järjestettäisiin nykyisen henkilövaalin sijasta listavaaleina.

Siis niin, että puolueet asettaisivat ehdokkaansa haluamaansa järjestykseen vaalilistalle. Ja että me kansalaiset antaisimme sitten äänemme parhaaksi katsomallemme listalle, emme enää sen yksittäiselle ehdokkaalle.

MUUTOS toisi monenlaisia etuja. Kiistattomin niistä olisi se, että Suomesta valittavat mepit pääsisivät eurooppalaisten kollegojensa kanssa samalle viivalle europarlamentin valiokuntapaikkojen jaossa ja niitä koskevissa poliittisissa neuvotteluissa.

Nuo neuvottelut nimittäin käynnistyvät jo paljon ennen varsinaista vaalipäivää siksi, että listavaaleja soveltavien jäsenmaiden kärkiehdokkaat voivat olla käytännössä varmoja valituksi tulemisestaan jo siinä vaiheessa, kun puolueiden ehdokaslistat valmistuvat. He voivat siksi edistää omaa vaikutusvaltaansa parlamentissa jo paljon ennen kuin EU-vaalien tulos on kokonaisuudessaan tiedossa.

Suomen henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässä tämä ei ole mahdollista, sillä valituksi tuleminen varmistuu vasta vaalipäivän iltana.

Suomalaiset puolueet voivat toki käydä neuvotteluja toiveistaan omien eurooppalaisten viiteryhmiensä kanssa jo ennen vaaleja. Tulevilta mepeiltä se ei kuitenkaan onnistu, sillä he ovat vaalipäivään asti kiinni omissa vaalikampanjoissaan.

TÄMÄN takamatkan poistaminen parantaisi merkittävästi sekä suomalaisten äänestäjien että kaikkien Suomesta valituksi tulevien meppien vaikutusmahdollisuuksia Euroopassa. Se olisi tärkeää, sillä Euroopan parlamentti ei ole nykyisillä valtaoikeuksillaan pelannut enää pitkään aikaan päätöksenteon kakkosketjussa.

Vaikutusvaltaisia europarlamentaarikkoja tarvitaan siksi mieluusti mahdollisimman paljon myös Suomesta.

Suomen vaalijärjestelmä on jo nykyisellään hyvin henkilökeskeinen. Samaan aikaan puolueiden EU-tavoitteista ei keskustella julkisuudessa juuri ollenkaan, niiden eurooppalaisten ryhmien tavoitteiden läpivalaisusta puhumattakaan. Sen takia monille meistä jää usein epäselväksi, millaista politiikkaa äänellämme lopulta tuemme.

Epäselvyyttä on selvästi myös europarlamentin asemasta. Euroopan parlamentti hyväksyy jo nyt yksittäiset komission jäsenet. Siksi parlamentti voi halutessaan myös hylätä yksittäisen komissaariehdokkaan.

Se on toisinaan tehnytkin niin. Siihen oikeuteen ei omalla vaalitavallamme olisi jatkossakaan vaikutusta.

KOMISSAARIEHDOKKAAN valinta on muissakin jäsenmaissa niiden pääministerien tai hallitusten asia. Jäsenmaat myös neuvottelevat keskenään komission salkkujaosta. Ehdokkaan henkilö ja poliittinen historia voivat vaikuttaa siihen, millaisen salkun yksittäisen jäsenmaan komissaari ylipäätään saa.

Huono – tai jostain syystä sellaiseksi koettu – komissaariehdokas ei yleensä saa painavimpia salkkuja, ei edes suurimpien jäsenmaiden tapauksessa. Siksi mahdollisuus vielä viime hetkelläkin tapahtuvaan ehdokkaan vaihtoon on tärkeä kortti jokaisen jäsenmaan taskussa.

Olisi hullua pelata se pois vain siksi, että suomalaisten äänestysaktiivisuutta voitaisiin kenties hetkeksi parantaa. Demokratiassa kun on merkitystä myös sillä, mihin aktiivisella äänestämisellä voi kussakin vaalissa ihan aikuisten oikeasti vaikuttaa.

Lopulta myös kysymys siitä, miten paljon Euroopan parlamentin valtaa halutaan tulevaisuudessa lisätä, ratkeaa unionin jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa, ei europarlamenttivaaleissa.