Kommandiittiyhtiömuotoisia rahastoja koskevan verolainsäädännön uudistaminen
Annoimme lausunnon valtiovarainministeriölle koskien luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle kommandiittiyhtiömuotoisia rahastoja koskevan verolainsäädännön uudistamiseksi. Esityksen tavoitteena on eriyttää kommandiittiyhtiömuotoisten rahastojen verokohtelu muiden kommandiittiyhtiöiden ja elinkeinoyhtymien verotuksesta ja samalla sujuvoittaa niiden toimintaa sekä helpottaa varainkeruuta.
Mielestämme esitetty uudistus ja sen tavoitteet ovat kannatettavia. Erityisesti ehdotuksella parannettaisiin ulkomaisten sijoittajien mahdollisuuksia sijoittaa kotimaisiin kommandiittiyhtiömuotoisiin vaihtoehtorahastoihin. Sääntely ei kuitenkaan saisi heikentää kotimaisten sijoittajien mahdollisuuksia sijoittaa ulkomaisiin rahastoihin.
Keskeiset havainnot
Pidämme tärkeänä, että ulkomaisia rahastoja koskevaa sääntelymallia arvioidaan jatkovalmistelussa uudelleen. Sääntely ei saa johtaa siihen, että kotimainen sijoittaja joutuu luopumaan ulkomaisesta rahastosijoituksesta yksinomaan sen vuoksi, ettei rahastolta ole mahdollista saada Suomen verolainsäädännön edellyttämää yksityiskohtaista raportointia.
Ehdotamme ensisijaisesti esitetyn TVL 16 d §:n 25 prosentin omistusosuusrajan poistamista. Jos omistusosuusraja kuitenkin säilytetään, sääntelystä tulee käydä yksiselitteisesti ilmi omistusosuuden määrittämisperuste, arviointiajankohta ja verovuoden aikana tapahtuvien muutosten vaikutus. Sääntelyssä tulee lisäksi turvata olemassa olevien sijoitusten nykyinen verokohtelu sekä mahdollisuus käsitellä ulkomainen rahasto ei-läpivirtaavana silloin, kun läpivirtauskäsittelyn edellyttämiä tietoja ei ole mahdollista saada.
Lisäksi ehdotetun sääntelyn yhteensopivuus SEUT 63 artiklassa tarkoitetun pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa tulee arvioida perusteellisesti. Ulkomaisiin rahastoihin sovellettava sääntely ei saa tehdä niihin sijoittamisesta vastaaviin kotimaisiin rahastoihin sijoittamista vähemmän houkuttelevaa.
Tällä hallituksen esityksellä ei vielä ratkota kaikkia kiireellisiä sijoitusrahastojen parannustarpeita. Rahastorakenteiden parannustyötä on tarpeen jatkaa ilman viivettä.
Yksityiskohtia
Esitykseen sisältyy merkittäviä ongelmia, jotka liittyvät kotimaisten sijoittajien ulkomaisiin rahastoihin tekemiin sijoituksiin. Ehdotettu sääntelytapa muodostaa käytännössä esteen sijoituksille ulkomaisiin rahastoihin. Ehdotuksessa esitetyn sääntelyn edellyttämien tietojen saanti ei läheskään kaikissa tapauksissa onnistu. Tietojen saanti ei onnistu annetussa neljän kuukauden aikarajassa tai välttämättä lainkaan. Yksittäisen ulkomaisen rahastoyhtymän läpi virtaavan tulon raportointi Suomen verotuksessa kertymäperiaatteen ja veroilmoituksen määräaikojen mukaisesti ei ole aina lainkaan mahdollista, eikä globaalissa mittaluokassa yksittäisellä sijoittajalla ole tähän kovinkaan suurta vaikutusmahdollisuutta.
Läpivirtausmallin soveltamiseksi sijoittajan veroilmoituksella tarvittavia tietoja ei saada suoraan mistään rahaston tavanomaisesti sijoittajalle toimittamasta dokumentaatiosta. Ulkomaiset rahastot eivät välttämättä yleensä edes tuota sijoittajilleen näin yksityiskohtaista raportointia, eikä yksittäisellä sijoittajalla tavallisesti ole tosiasiallista mahdollisuutta edellyttää sen tuottamista. Ongelma koskee myös tilanteita, joissa sijoittajan omistusosuus rahastossa ylittää 25 prosenttia.
Ehdotettu sääntely voi tämän vuoksi johtaa siihen, että suomalaisen sijoittajan on luovuttava ulkomaiseen rahastoon tehtävästä sijoituksesta yksinomaan siksi, ettei rahastosta ole mahdollista saada Suomen verotuksen edellyttämiä tietoja. Vastaavaa estettä ei lähtökohtaisesti syntyisi vastaavaan kotimaiseen rahastoon sijoitettaessa, koska sääntelyn soveltamisalaan kuuluvalla kotimaisella rahastolla olisi velvollisuus tuottaa sijoittajan verotuksessa tarvittavat tiedot.
Tähän liittyy merkittävä EU-oikeudellinen kysymys siitä, muodostuuko sääntelystä SEUT 63 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus. Sääntelyn EU-oikeudellisessa arvioinnissa tulisikin erityisesti varmistaa, ettei ulkomaisiin rahastoihin tehtäviä sijoituksia aseteta epäedullisempaan asemaan suhteessa vastaaviin kotimaisiin rahastoihin tehtäviin sijoituksiin.
Ehdotetun 16 d pykälän mukaan pienehköksi osuudeksi katsotaan alle 25 prosentin omistusosuus. On mahdollista, että veroteknisistä strukturointisyistä suomalaisen eläkesijoittajan osuus ”päärahastosta” voi nousta suureksi, esimerkiksi rinnakkaisrahastotilanteessa, jolloin reaalista tiedonsaantimahdollisuutta verotuksen toimittamista varten ei myöskään olisi olemassa. Luonnosesityksessä asetettu 25 prosentin omistusraja rajoittaa sijoittajan rahastovalinnanmahdollisuuksia ja siten riskinhallintaa, mitä hyvän ja neutraalin verolainsäädännön ei kuuluisi tehdä.
On hyvä muistaa, että vaikka sijoitus olisi alkuun alle 25 prosenttia yksittäisessä rahastossa, se voi ilman sijoittajan omaa vaikutusmahdollisuutta kasvaa esimerkiksi muiden sijoittajien lunastusten kautta. Sijoittaja ei välttämättä saa tällaisesta muutoksesta tietoa, eikä rahastolla tyypillisesti ole velvollisuutta ilmoittaa muiden sijoittajien toimista aiheutuvista omistusosuuden muutoksista. Omistusosuusrajan soveltamiseen liittyy siten merkittävä verokohtelun ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta koskeva ongelma, kun sijoittajan verokohtelu voisi muuttua sellaisten rahaston sisäisten tapahtumien seurauksena, joihin sijoittaja ei voi vaikuttaa ja joista sillä ei välttämättä ole tietoa.
Lienee myös haastavaa ennakoida nykyisiä ja tulevia rahastojen strukturointikeinoja lainsäädäntöön siten, että tällaisen omistusosuusrajan implementointi ei tulisi rajoittamaan eläkesijoittajien sijoitustoimintaa. Ehdotamme omistusosuusrajan poistoa.
Samassa 16 d pykälässä edellytetään, että ulkomainen rahasto on perustettu enintään 15 vuoden määräajaksi. Määräaika on keinotekoisesti valittu ja kaipaa tarkempaa määrittelyjä esimerkiksi sen osalta, sisältyvätkö yksityiseen rahastosopimukseen sisältyvät mahdollisuudet rahaston toimikauden pidennyksestä tähän määräaikaan. Huonossa markkinatilanteessa rahastojen toimikaudet voivat jatkua niistä riippumattomista syistä likviditeetin puuttuessa markkinalta. Tästä syystä 15 vuoden määräajan ylittymisestä seuraavat suhteellisen rajut verotukselliset seuraamukset ovat suhteettomia. Ehdotamme lainkohtaan sisältyvän määräajan nostoa 25 vuoteen erityyppisten rahastojen tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi.
Lakiehdotuksen 32 §:n mukaan rajattaisiin veronkorotuksen määräämistä verovelvolliselle silloin kun veroilmoituksen virhe on perustunut rahastoyhtymän antamaan virheelliseen selvitykseen osakkaan tulo- ja kuluosuuksista. Tasapuolisuuden nimissä tämä kohtelu tulisi ulottaa koskemaan myös ulkomaisten rahastoyhtymien antamia tietoja.
Sääntelyn jatkovalmistelua varten huomiona myös, että joissain tilanteissa kotimaisilla sijoittajilla voi olla edelleen peruste käsitellä ulkomaista rahastoyhtymää (tai mahdollisesti useampaa samassa rahastorakenteessa päällekkäin olevaa ulkomaista rahastoyhtymää) läpivirtaavana eli jättää HE-luonnoksen mukainen valinta tekemättä, vaikka kyse olisi ”vähäisen omistusosuuden rahastoyhtymästä”. Esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen mukaisen osinkotulon lähdeverovapautuksen soveltuminen voi edellyttää rahaston läpivirtaavaa käsittelyä.
HE-luonnoksen sivulla 44 todetaan, että läpivirtaavuusperiaatteen soveltuminen ulkomaiseen yhtymään edellyttäisi käytännössä selvitystä esimerkiksi tulon luonteesta, lähteestä ja kertymisvuodesta. Sijoittajalla ei useinkaan ole mahdollisuutta saada ulkomaiselta rahastolta näin yksityiskohtaisia tulo- ja kulutietoja. Voi siis olla, että joihinkin ulkomaisten rahastosijoitusten kautta kertyviin tuloihin ei voitaisi jatkossa soveltaa verosopimuksia, vaikka niin haluttaisiin. Tällaisiin sijoituksiin liittyy siksi jatkossa aina riski sijoitustuottoa pienentävästä kahdenkertaisesta verotuksesta Suomen veroilmoitusvelvoitteiden vuoksi, jolloin ko. rahastosijoitukset voisivat pahimmillaan jäädä kokonaan tekemättä. Vaikka HE-luonnoksessa tunnistetaan käytännön tilanteiden ja rahastoraporttien moninaisuus syynä sille, että tulo-osuuden selvitysvelvollisuuden laajuutta ei ole perusteltua säännellä tarkemmin, tätä riskiä on mahdollista pienentää sillä, että sijoittajan selvitysvelvollisuutta ei aseteta ainakaan liian tiukaksi.
Lisäksi koska sijoittajien olemassa olevissa sijoitussalkuissa ei ole pystytty varautumaan uuden sääntelyn mukaisen läpivirtauskäsittelyn edellyttämään selvitysvelvollisuuteen esimerkiksi erityisin tiedonsaantioikeuksiin, on erityisen tärkeää varmistaa, että uusi sääntely ei myöskään millään tavoin vaikuta olemassa olevien rahastosijoitusten veroilmoituskäsittelyyn, vaan että olemassa olevat rahastot saadaan käsitellä verotuksessa samalla tavoin kuin nykyään (ml. veroilmoituslomake 77 täyttöohjeessa mahdollistettu kirjanpitokäsittelyn seuraaminen verotuksessa, mikäli TVL 16a §:n mukaiset tulo-osuudet eivät ole tiedossa tai selvitettävissä).