Yrittäjäeläkkeen erityispiirteet

Yrittäjät vastaavat itse oman työeläkevakuutuksensa järjestämisestä. Yrittäjän tulee ottaa yrittäjän eläkelain eli YEL:n mukainen työeläkevakuutus silloin, kun hän täyttää yrittäjäeläkevakuutuksen perusteet. Pelkkä yrityksen omistaminen ei vielä riitä perusteeksi, vaan eläkevakuutus edellyttää myös työntekoa.

YEL-vakuutus on yrittäjälle pakollinen. Työnteon lisäksi edellytyksenä on, että yrittäjä on 18–67-vuotias, yritystoiminta jatkuu yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta, ja työtulo ylittää alarajan määrän.

Yrittäjän yläikäraja riippuu syntymävuodesta: vuonna 1957 tai aikaisemmin syntyneillä vanhuuseläkkeen ja siten myös vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta. Vuosina 1958-1961 syntyneillä yläikäraja on 69 vuotta ja sitä nuoremmilla puolestaan 70 vuotta. Muutos perustuu vuonna 2017 voimaantulleeseen eläkeuudistukseen, jonka myötä vanhuuseläkeikä nousee asteittain.

Yrittäjät vastaavat työeläkemaksustaan kokonaisuudessaan itse. Yrittäjien työeläkemaksu lasketaan yrittäjän työtulon perusteella. Yrittäjä voi maksaa työeläkemaksunsa kerralla koko kalenterivuodelta tai sopia maksuerien määrän (1, 2, 3, 4, 6 tai 12 erää) työeläkevakuuttajan kanssa.

Yrittäjälle määriteltävän työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Työtulo ei siis tarkoita yrittäjän itselleen maksamaa palkkaa tai yritystoiminnan taloudellista tulosta.

Lain mukaan YEL:n mukaisen työtulon tulee vastata sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijaan. Työtulo vahvistetaan kokonaisarvion perusteella. Työtuloa vahvistaessaan työeläkevakuuttaja pitää edellä tarkoitettuna palkkana yksityisen sektorin kyseisentoimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaa. Lisäksi työeläkevakuuttaja ottaa huomioon muut yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot.

Työeläkevakuuttajat ovat ottaneet syksyllä 2022 käyttöön uuden yhteisen työtulosuosituksen sähköisen laskentapalvelun. Palvelun avulla aloittava yrittäjä saa YEL-vakuutusta hakiessaan itselleen työtulosuosituksen.

Vahvistetun työtulon perusteella määräytyvät sekä yrittäjän työeläkemaksut että yrittäjälle karttuva työeläke. Työtuloa voidaan tarvittaessa muuttaa, jos yrittäjän työpanoksessa tapahtuu muutoksia.

Työtulon määrittelyssä tulee huomioida työtulolle asetetut ala- ja ylärajat.

Työtulon määrittelyä on kuvattu tarkemmin esimerkiksi Työeläke.fi -sivustolla:

Yrittäjätoiminnan työtulolle on eläkelaissa määritetty ala- ja ylärajat. Ansiorajat tarkistetaan vuosittain palkkakertoimen avulla. Vuonna 2023 alaraja on 8 575,45 euroa ja yläraja 194 750 euroa.

Yrittäjän vakuutettavan työtulon taso tulee siis asettua edellä mainittujen rajojen välille, ottaen huomioon ohjeet työtulon määrittelyn periaatteista. Jos yrittäjän työpanoksen arvo jää alarajan alle, ei YEL-vakuutus ole pakollinen. Yrittäjä voi kuitenkin halutessaan ottaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen silloin, kun työtulo jää alarajaa pienemmäksi. Vakuutettu työtulo ei myöskään voi olla ylärajaa suurempi.

Työtulon alaraja on aikanaan määritelty lain säätämisvaiheessa työntekijän eläkelain vakuuttamisen alarajasta. Ylärajan asettamisen taustalla puolestaan olivat yrittäjän oma vaikutusmahdollisuus vakuutettavan työtulon määrään sekä valtion maksuosuus eläkkeistä. Myöskään palkansaajan eläkkeen perusteena olevassa työansiossa ei huomioida kaikkia työnantajan maksamia suorituksia. Esimerkiksi työsuhdeoptioista ei kerry työeläketurvaa.

Yrittäjälle karttuva työeläke lasketaan hänelle määritellyn työtulon perusteella. Jos työtulo on kovin matala, ei yrittäjälle myöskään kerry juurikaan eläkettä.

Työtulo vaikuttaa myös yrittäjien muuhun sosiaaliturvaan. Vanhempainpäivärahojen, sairauspäivärahan ja työttömyyskorvauksen määrä lasketaan yrittäjän YEL-työtulon perusteella.

Jotta yrittäjä pääsee työttömyysturvan piiriin, on hänen työtulonsa oltava vähintään 14 088 euroa vuodessa (vuoden 2023 taso).

Työtulon määrän ja yrittäjävuosien vaikutus YEL-eläkkeen määrään

Oheisesta taulukosta näkee, kuinka työtulon määrä ja yrittäjävuodet vaikuttavat YEL-eläkkeen määrään. Taulukon laskelmat on tehnyt Eläketurvakeskus.

• Laskelmissa oletetaan, että yrittäjä jää eläkkeelle 63 vuoden ja 6 kuukauden iässä, ja sitä aikaisempi työura on kestänyt yhtämittaisena 10, 20, 30 tai 40 vuotta.
• Laskelmassa oletetaan eläketapahtumahetkeksi 1.7.2019, jolloin 2017 voimaan tulleiden työeläkelakien mukaista eläkekarttumaa on karttunut kahdelta ja puolelta vuodelta.
• Muilta osin eläkkeen määrä on laskettu vuoden 2005 alusta voimaan tulleiden työeläkelakien säännösten mukaan.

YEL-vuosilla tarkoitetaan YEL:n piirissä toteutunutta aktiiviaikaa (toimintavuosia) silloin, kun yrittäjä lopettaa yrittäjätoiminnan tai siirtyy vanhuuseläkkeelle.

Taulukossa suuntaa-antava kuukausieläke:

Vuoden 2005 eläkelain mukaisesti eläkettä karttui 1,5 prosenttia vuotta kohden ennen 53 ikävuoden täyttämistä. Jos yrittäjätoimintaa on sen jälkeen, eläkettä karttui 1,9 prosenttia ikävälillä 53–62 ja 4,5 prosenttia ikävälillä 63–67.

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuotta kohden. Uuteen eläkelakiin sisältyy siirtymäaika, jolloin eläkettä karttuu 1,7 prosenttia palkasta 53–62 -vuotiaille vuosina 2017–2025.

Vanhuuseläkkeen määrään on vaikuttanut vuodesta 2010 alkaen elinaikakerroin. Elinaikakerroin määrätään jokaiselle syntymävuosiluokalle erikseen sille vuodelle, jona syntymävuosiluokka täyttää 62 vuotta (0,95722 vuonna 2019). Edellä olevassa esimerkissä eläkkeisiin on sovellettu tätä elinaikakerrointa. Jos vanhuuseläke alkaa ennen sitä vuotta, jolloin eläkkeensaaja täyttää 62 vuotta, kerrotaan vanhuuseläke eläkkeen alkamisvuodelle 62-vuotiaille vahvistetulla kertoimella.

Työtulon vaikutus sairauspäivärahaan:

Sairauspäivärahan määrää voi arvioida myös Kelan verkkosivuilta löytyvällä laskurilla.

Vuonna 2023 yrittäjien eläkelain mukainen maksuprosentti on alle 53-vuotialle ja 63 vuotta täyttäneille yrittäjille 24,1 prosenttia ja 53-62-vuotiaille 25,6 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa yrittäjien työeläkemaksut vuosittain. Keskimääräinen YEL-maksu on keskimääräistä yksityisalojen TyEL-maksua vastaava määrä.

Alivakuuttaminen tarkoittaa sitä, että yrittäjä määrittelee työtulonsa liian alhaiseksi suhteessa todellisen työpanoksensa arvoon. Tällöin yrittäjän työeläke tai mahdolliset sosiaaliturvaetuudet jäävät usein kovin pieniksi.

Alivakuuttamista perustellaan usein yrittäjäeläkkeen kalleudella. Etenkin aloittavasta yrittäjästä työeläkemaksu voi tuntua suurelta. Aloittaville yrittäjille on kuitenkin olemassa maksualennus: aloittava yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen työeläkemaksuunsa ensimmäiseltä 48 kuukaudelta. Maksualennus on yrittäjän iästä riippumaton.

Yrittäjien työeläkemaksut ovat myös kokonaan verovähennyskelpoisia.

Yrittäjien eläkkeet rahoitetaan kokonaan jakojärjestelmällä, eli vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla. Yrittäjien eläkkeitä ei siis rahastoida, toisin kuin työntekijöiden eläkkeitä.

Yrittäjiltä kerätyt työeläkemaksut eivät pääsääntöisesti riitä kattamaan vuotuisia yrittäjäeläkkeestä johtuvia eläkemenoja. Puuttuvan osuuden maksettavien yrittäjäeläkkeiden rahoituksesta kustantaa valtio. Esimerkiksi vuonna 2017 valtion osuus oli kuusi prosenttia yrittäjäeläkemenosta. Vuonna 2023 puolestaan valtio vastaa arviolta 32 prosentista yrittäjän eläkelain mukaan kertyneistä eläkkeensaajille maksetuista eläkkeistä.

Yrittäjät vastaavat työeläkemaksustaan kokonaisuudessaan itse, kun taas työntekijät maksavat itse vain osan työeläkemaksustaan työnantajan vastatessa loppuosasta. Yrittäjällä on mahdollisuus vaikuttaa oman vakuutettavan työtulonsa tasoon, toisin kuin työntekijällä: työntekijän vakuutettava tulo on aina työnantajan kanssa sovitun palkan suuruinen.

Myös eläkkeiden rahoitus on erilainen: yrittäjäeläkkeitä ei rahastoida, vaan ne rahoitetaan vuosittain kerättävillä työeläkemaksuilla ja valtion maksuosuudella. Yksityisalojen työntekijöiden eläkkeissä puolestaan ei ole valtion rahaa mukana, vaan ne rahoitetaan yksinomaan työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työeläkemaksuilla sekä sijoitustoiminnan tuotoilla.

Finanssivalvonta julkaisi kesäkuussa 2021 oman teema-arvionsa YEL:n mukaisen vakuutuksen toimeenpanosta (Finanssivalvonnan teema-arvio Yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen vakuutuksen toimeenpanosta). Myös sosiaali- ja terveysministeriön alaiset työryhmät ovat viime vuosina pohtineet yrittäjien eläketurvan kehittämistä.

Sekä Finanssivalvonnan arviossa että ministeriön työryhmän parissa on tunnistettu YEL:iin liittyviksi keskeisiksi ongelmiksi yrittäjien työtulon määrittely sekä alivakuuttaminen (kts. kysymys nro 7). Näihin ongelmiin on osaltaan puututtu 1.1.2023 voimaan tulleella yrittäjän eläkelain muutoksella.

Eduskunta hyväksyi syysistuntokaudella 2022 muutosehdotuksen yrittäjän eläkelakiin liittyen. Lakimuutoksen keskeisimpänä tavoitteena on, että yrittäjän työtulon määrittelystä sekä sen tason tarkistamisesta säädetään aiempaa tarkemmin. Näin yrittäjien eläkevakuutuksen työtulot saadaan paremmin vastaamaan yrittäjien työpanoksen arvoa. Aikaisemman lainsäädännön tavoitteet tai henki eivät muutu.

Uudessa laissa täsmennetään yrittäjän eläkevakuuttamisen pohjana olevan työtulon määrittämisessä käytettäviä tietoja. Työtulon perusteena käytettävä palkka tai korvaus määräyy jatkossa kyseisen toimialan yksityisen sektorin kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkan perusteella. Lisäksi työeläkevakuuttaja ottaa huomioon yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot. Työtulo vahvistetaan kokonaisarvion perusteella.

Huomioon voidaan ottaa myös tietoja yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta, laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetuista palkkasuorituksista tai muista työpanoksen kannalta olennaisista seikoista.

Myös yrittäjä voi itse tarvittaessa täydentää yrittäjätoimintaansa kuvaavia tietoja ja esittää selvitystä, jos työtulossa tulisi huomioida myös muita, kuin työeläkevakuuttajan työtulossa jo huomioituja asioita.

Lakimuutoksen mukaan yrittäjän vahvistetun työtulon taso tarkastetaan jatkossa säännöllisesti joka kolmas vuosi. Pyrkimyksenä on varmistaa työtulon ajantasaisuus. Tällöin esimerkiksi aloittavien yrittäjien yleensä matalat työtulot eivät ajan kuluessa ja yritystoiminnan kehittyessä jäisi alkuperäiselle tasolle.

Yrittäjän eläkelaki on pysynyt vuodesta 1970 asti periaatteiltaan muuttumattomana, vaikka yrittäjäkenttä on monimuotoistunut ja yrittäjien määrä on kasvanut. Suomi oli 1970-luvulla aikaansa edellä verrattuna moniin muihin valtioihin siinä, että yrittäjät sisällytettiin lakisääteiseen eläkejärjestelmän turvan piiriin, mutta sääntelyn kehittäminen on ajan saatossa pysähtynyt. Haasteet ovat kasvaneet niin yrittäjän kuin eläkkeiden rahoituksen kannalta.

Ongelmaksi on muodostunut alivakuuttaminen eli tilanne, jossa yrittäjä määrittelee työtulonsa liian alhaiseksi suhteessa todellisen työpanoksensa arvoon. Alivakuuttaessa yrittäjän työeläke jää usein pieneksi. Yrittäjän kannalta olennaista on, että yrittäjällä myös muu sosiaaliturvan taso eli sairaus- ja vanhempainpäivärajat sekä työttömyysturva on sidoksissa YEL-työtulon tasoon.

Eläkkeiden rahoituksen kannalta aikaisempi malli on osaltaan johtanut tilanteeseen, jossa valtio kustantaa yhä suuremman osan yrittäjien työeläkkeistä. Valtio maksaa yrittäjien eläkejärjestelmän kustannuksista osuuden, jota yrittäjiltä yhteensä vuoden aikana kerätyt vakuutusmaksut eivät riitä kattamaan. Tämä veronmaksajien rahoittama osuus on kasvanut lähes 350 miljoonaan euroon vuodessa (2020). Se tarkoittaa kolmasosaa yrittäjäeläkemenosta. Kymmenen vuotta sitten valtion osuus oli vajaa viisi prosenttia.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettamat työryhmät ovat jo vuodesta 2017 asti etsineet ratkaisukeinoja yrittäjien työeläkkeiden alivakuuttamiseen. Marinin hallituksen hallitusohjelmassa päätettiin selvittää keinoja yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvan parantamiseen. Eduskunnan käsittelemä hallituksen esitys on valmisteltu virkamiestyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmisteluun osallistui muun muassa työmarkkinakeskusjärjestöjä, Suomen Yrittäjät, Eläketurvakeskus, Kela ja toimeenpanon näkökulman edustajana Tela.

Vuoden 2023 alussa voimaan tullut yrittäjän eläkelain muutos on tärkeä täsmennys, jota työeläkeala kannatti. Alan mielestä aiempaa täsmällisempi työtulon määrittely ja sen tason arviointi on tarpeen, samoin kuin työtulon tason seuraaminen aiempaa useammin yritystoiminnan jatkuessa. Nämä muutokset parantavat yrittäjien ja työeläkevakuuttajien oikeusturvaa ja varmistavat samalla, ettei alivakuuttamisen ongelmaa pääse syntymään.

Lisäksi työeläkealan mielestä lainsäädännön kehittämisessä tavoitteeksi tulisi asettaa yrittäjän työtulon vähimmäisrajojen lähentyminen vastaamaan työntekijän eläkelain eli TyEL:n matalaa kynnystä työtulojen työeläkevakuuttamiselle. Tällä tavoin voitaisiin vakuuttaa kaikki yrittäjän asemassa tehty työ; myös esimerkiksi viime aikoina yleistyneet laskutuspalveluyritysten ja alustatalouden kautta yrittäjänä tehty työ.