Työeläkevakuuttajat vastaavat lakisääteisen työeläketurvan toimeenpanosta. Ne muun muassa keräävät työeläkemaksut, hallinnoivat kertyneitä varoja, hoitavat eläkehakemusten käsittelyt sekä myöntävät ja maksavat eläkkeet. Työeläkevakuuttajien toimintakulut rahoitetaan työeläkemaksuun sisältyvällä osalla, sijoitustoiminnan kuluja lukuun ottamatta. Ne rahoitetaan kokonaisuudessaan sijoitustoiminnan tuotoilla.

  1. Miten Suomen työeläkejärjestelmä rahoitetaan?
  2. Paljonko työeläkejärjestelmän ja työeläkevakuuttajien toiminta maksaa?
  3. Miten työeläkevarojen sijoitustoiminnan kulut katetaan?
  4. Mitä tapahtuu työeläkeyhtiöissä hoitokulujen ylijäämälle, jos sitä kertyy?
  5. Minkä verran asiakashyvityksiä annetaan?
  6. Mitä tapahtuu vakavaraisuuspääomaan siirrettäville varoille?
  7. Mistä työeläkevakuuttajien toimintakulut koostuvat?
  8. Miten iso osa toimintakuluista on tietojärjestelmäkustannuksia?
  9. Miksi tietojärjestelmäkulujen osuus on niin suuri?
  10. Mistä tietojärjestelmäkulut koostuvat ja miten ne ovat kehittyneet?
  11. Miten toimintakulut ovat kehittyneet viime vuosina?
  12. Mihin tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa?
  13. Miten työeläkevakuuttajat kilpailevat kun kaikkien tarjoama tuote on sama?

1. Miten Suomen työeläkejärjestelmä rahoitetaan?

Suomen työeläkkeet ovat osa lakisääteistä ja pakollista sosiaaliturvaa. Niiden toimeenpano on annettu työeläkevakuuttajien tehtäväksi. Työeläkevakuuttajat keräävät työeläkemaksut, hallinnoivat niitä ja maksavat ne ulos eläkkeinä. Työeläkkeiden rahoitustapa vaihtelee hiukan eri eläkelakien mukaan.

Työntekijän palkasta perittäviä työeläkemaksuja maksavat sekä yksityisten että julkisten alojen työnantajat ja työntekijät. Yrittäjät ja maatalousyrittäjät maksavat eläkevakuutusmaksut työtuloistaan.

Pitkällä aikavälillä keskimäärin kolme neljäsosaa yksityisalojen palkansaajien työeläkkeistä rahoitetaan kunakin vuonna työntekijöiltä ja työnantajilta kerätyillä työeläkemaksuilla. Yksi neljäsosa rahoitetaan aiemmin rahastoiduilla maksuilla ja niiden sijoitusten tuotoilla.

Osittainen rahastointi koskee yksityisten alojen työntekijöiden eläkkeitä. Kunakin vuonna kerättävistä työeläkemaksuista noin viidesosa rahastoidaan tulevaa varten. Julkisten alojen eläkejärjestelmiin puolestaan sisältyy puskuriluonteiset rahastot, joiden avulla hillitään työeläkemaksujen nousupaineita.

Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeitä ei rahastoida etukäteen vaan ne kustannetaan vakuutetuilta perityillä vakuutusmaksuilla ja valtion verovarojen tuella. Valtio osallistuu myös merenkulkijoiden eläkkeiden kustannuksiin maksamalla vajaan kolmasosan merimieseläkkeiden eläkemenosta.

Kunnallisessa ja evankelisluterilaisessa eläkejärjestelmässä eläkemaksuja peritään vuosittain eläkekustannuksiin tarvittava määrä. Vuoteen 2017 saakka osa maksuista siirrettiin rahastoihin puskuriksi tulevia eläkkeitä varten. Sittemmin rahastoja on alettu purkaa eläkkeiden maksuun.

Valtion palveluksessa olleiden eläkkeet maksetaan valtion talousarvioon varatuista määrärahoista, joista 40 prosenttia puolestaan rahoitetaan Valtion Eläkerahastosta. Myös osa valtiolla perityistä eläkemaksuista siirrettiin rahastoihin vuoteen 2013 asti.

2. Paljonko työeläkejärjestelmän ja työeläkevakuuttajien toiminta maksaa?

Kaikkien työeläkevakuuttajien maksutulo eli työeläkemaksuina kerätty summa vuonna 2018 oli noin 22,2 miljardia euroa. Lisäksi valtion budjetista kustannettiin yrittäjien, maatalousyrittäjien, merenkulkijoiden ja valtion työntekijöiden eläkkeitä yhteensä 3,8 miljardia euroa. Eläkkeinä järjestelmästä maksettiin ulos noin 27,8 miljardia euroa.

Vuonna 2018 kaikkien työeläkevakuuttajien kokonaistoimintakulut olivat noin 505 miljoonaa euroa ilman sijoitustoiminnan kuluja. Työeläkevakuuttajien omassa toiminnassa syntyvien sijoitustoiminnan kulujen kanssa toimintakulut olivat vuonna 2016 noin 620 miljoonaa euroa (luku päivittyy vuoden 2018 tiedoilla myöhemmin). Sijoitustoiminnassa ja muussa toiminnassa syntyvät kulut rahoitetaan eri tavalla.

Työeläkevakuuttajien muut toimintakulut kuin sijoitustoiminnan kulut rahoitetaan työeläkevakuutusmaksuun sisältyvällä osalla. Vakuutusmaksulla rahoitettavat toimintakulut yhteensä olivat vuonna 2018 keskimäärin 2,3 prosenttia eläkevakuutusmaksutulosta (ilman valtion budjettivarojen osuutta).

3. Miten työeläkevarojen sijoitustoiminnan kulut katetaan?

Työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan kulut koostuvat työeläkevakuuttajan oman sijoitusorganisaation toiminnasta sekä ulkopuolisten palveluiden käyttöön liittyvistä maksuista. Tällaisia ovat esimerkiksi epäsuorien sijoitusten hallinnoijille maksettavat palkkiot. Kun työeläkevakuuttajat raportoivat sijoitustoimintansa tuottoja, ilmoitetuista tuotoista on ensiksi vähennetty sijoitustoiminnan kulujen osuus.

Työeläkevakuuttajien sijoitustoimintakulut rahoitetaan kokonaisuudessaan sijoitustoiminnan tuotoilla. Työeläkemaksusta niitä ei siis kateta. Sijoitustoiminnan tuotoilla katetaan myös mahdolliset tappiot.

Työeläkevakuuttajien keskimääräinen, vuotuinen reaalituotto on ollut pitkällä aikavälillä yksityisaloilla 3,9 prosenttia ja julkisilla aloilla 4,3 prosenttia (vuoden 1997 alusta vuoden 2018 loppuun tarkasteltuna).

4. Mitä tapahtuu työeläkeyhtiöissä hoitokulujen ylijäämälle, jos sitä kertyy?

Työeläkeyhtiöiden tehtävä on muiden työeläkevakuuttajien tapaan toimeenpanna lakisääteistä työeläketurvaa. Työeläkeyhtiöt hallinnoivat työeläkemaksuina kerättyjä varoja. Niitä käytetään vain eläkkeiden maksuun, eivätkä työeläkeyhtiöt muiden yhtiöiden tapaan voi jakaa omistajilleen voittoja.

Työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen työeläkemaksu koostuu eri osista, joista toimintakulujen rahoitusta varten perittävä hoitokustannusosa on yksi. TyEL:n hoitokustannusosa on keskimäärin 0,7 prosenttia palkoista. Jos toimintakuluista kertyy ylijäämää suhteessa kerättyyn maksuun eli työeläkevakuuttajien toimintaan kuluu vähemmän varoja kuin on toimintakuluna kerättävä tulo, ylijäämää jaetaan takaisin asiakkaille asiakashyvityksinä. Osa ylijäämästä siirretään työeläkevakuuttajien vakavaraisuuspääomaan. (Katso tarkemmin: kysymyksiä ja vastauksia työeläkeyhtiöiden asiakashyvityksistä)

Vakavaraisuuspääoma tarkoittaa niitä sijoitusvaroja, jotka ylittävät vakuuttajalla olevien työeläkevastuiden määrän. Vakavaraisuuspääoman avulla työeläkevakuuttajat varautuvat sijoitustoiminnan riskeihin. Se sisältää sijoitusriskien puskurin lisäksi puskurivaroja eläkemaksuissa tapahtuvan heilahtelun varalle. Jos sijoituksissa tulee tappiota, ne katetaan vakavaraisuuspääomasta. Vastaavasti voitot kasvattavat vakavaraisuuspääomaa.

Asiakashyvitys annetaan käytännössä vakuutusmaksujen työnantajakohtaisena alennuksena. Suomalaiset työeläkeyhtiöt siirsivät asiakashyvityksiin vuonna 2018 yhteensä noin 355,5 miljoonaa euroa, mikä on keskimäärin 2,6 prosenttia yksityisalojen työeläkevakuutusmaksusta.

Vuonna 2018 työeläkeyhtiöt käyttivät vakuutusmaksun hoitokustannusosalla katettaviin liikekuluihin keskimäärin 74,6 prosenttia työeläkevakuutusmaksun mukana saaduista hoitokustannusosista. Suhteessa työeläkeyhtiöiden maksutuloon kulut olivat 3,3 prosenttia. Toteutuneisiin kuluihin ei ole tässä sisällytetty sijoitustuotoista rahoitettavia sijoitustoiminnan kuluja ja vakuutettujen työkyvyn ylläpitoon suunnattuja kuluja.

5. Minkä verran asiakashyvityksiä annetaan?

Työeläkeyhtiön vakavaraisuus, sijoitusten tuotot ja hoitokustannusylijäämä vaikuttavat asiakashyvitykseen. Siirto asiakashyvityksiin on rajoitettu.

Vuoden 2017 alusta lähtien asiakashyvitysten määrä voi olla enintään 1,0 prosenttia vakavaraisuuspääomasta lisättynä hoitokustannusylijäämällä. Tällä tavalla määräytyviä asiakashyvityksiä maksettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018.

Asiakashyvitysten määrä esimerkiksi suhteessa palkkasummaan on siis työeläkevakuuttajakohtainen ja riippuu vakuuttajan taloudellisesta tilasta. Hyvitys annetaan vakuutusmaksujen työnantajakohtaisena alennuksena. Työntekijät puolestaan saavat oman, hyvityksistä johtuvan alennuksensa työntekijän eläkemaksuosuuden kautta. Alennus otetaan huomioon kaikkien alojen työntekijöiden maksuissa.

Asiakashyvitysten maksimisuuruudesta on määräykset laskuperusteissa. Laskuperusteet määrittelevät ne säännöt, joiden mukaan eläkevakuuttajat laskevat esimerkiksi vakuutusmaksun ja vastuuvelan. Työeläkeyhtiöillä, eläkesäätiöillä ja -kassoilla sekä erityiseläkelaitoksilla on omat laskuperusteensa.

Asiakashyvitysten jakoon on olemassa muutama rajoite:

  • Jos yhtiön vakavaraisuuspääoma on vakavaraisuusrajan alapuolella, se ei saa antaa hyvityksiä ollenkaan.
  • Jos yhtiön vakavaraisuuspääoma on vakavaraisuudelle määritellyn enimmäismäärän yläpuolella, hyvityksiä pitää antaa enemmän.

Asiakashyvityksistä on kerrottu tarkemmin omassa tietopaketissaan, Kysymyksiä ja vastauksia työeläkeyhtiöiden asiakashyvityksistä.

6. Mitä tapahtuu vakavaraisuuspääomaan siirrettäville varoille?

Ylijäämät eivät jää pysyvästi työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuspääomaan. Vakavaraisuuspääomasta varoja siirretään lopulta eläkevastuisiin eli varastoon tulevien eläkkeiden maksua varten. Tuleviin eläkkeisiin varautumista varten eläkevastuiden laskennallista määrää tarkistetaan ylöspäin joka vuosi, myös niinä vuosina kun sijoittamisessa on tullut tappioita. Tämän seurauksena vakavaraisuuspääomasta siirretään joka vuosi rahaa eläkevastuisiin.

Tällä mekanismilla pyritään siihen, että yhä suurempi osuus suomalaisten eläkkeistä voitaisiin tulevaisuudessa rahoittaa rahastoiduilla eläkevaroilla. Näin tarve kerätä eläkevakuutusmaksuja kasvaisi mahdollisimman vähän.

7. Mistä työeläkevakuuttajien toimintakulut koostuvat?

Työeläkevakuuttajat hoitavat lakisääteisen eläketurvan toimeenpanoa eli keräävät työeläkemaksut ja tiedot työntekijöistä ja yrittäjistä sekä heidän työtuloistaan, hallinnoivat kertyneitä varoja, hoitavat eläkkeiden hakemukset ja myöntävät eläkkeet sekä maksavat ne.

Työeläkettä ansainneiden eläkekertymistä pidetään kirjaa ja vakuutetut saavat tiedot työeläkeotteella. Vakuutuksen ottaneille työnantajille tuotetaan laskelmia ja ennusteita maksetuista ja maksuun tulevista työeläkemaksuista. Lisäksi kertynyttä eläkevarallisuutta sijoitetaan tulevia eläkkeitä varten.

Eläkevarojen keräämisen, maksamisen ja sijoittamisen ohella työeläkevakuuttajat tekevät monenlaisia työkyvyn ylläpitoon liittyviä toimia, esimerkiksi järjestävät työeläkekuntoutusta. Työeläkekuntoutus on työkyvyttömyyden ehkäisyyn tähtäävää lakisääteistä ammatillista kuntoutusta, joka voi sisältää esimerkiksi neuvontaa, valmennusta, työkokeilua ja täydennys- tai uudelleenkoulutusta. Lisäksi työeläkevakuuttajat tuottavat asiakkaille työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen liittyviä työhyvinvointipalveluita, jotka tarkoittavat esimerkiksi erilaista konsultointia, valmennusta ja työkaluja.

Lisäksi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaan sisältyy muun muassa rahoituksen tarjoaminen asiakkailleen investointeihin tai muihin rahoitustarpeisiin sekä kiinteistöjen vuokraus.

Kokonaiskulut syntyvät näistä eri toiminnoista. Jos tarkastellaan työeläkeyhtiöiden vuoden 2017 toimintakuluja, työeläkemaksulla rahoitettavat toiminnot jakautuvat seuraavasti:

  • työeläkevakuutusten hoitokulut olivat 33 prosenttia,
  • korvaustoiminnan hoitokulut (muun muassa eläkehakemusten käsittelyyn ja eläkkeiden maksuun liittyvät kulut) 30 prosenttia,
  • vakuutusten hankintaan liittyvät kulut 13 prosenttia,
  • hallintokulut 15 prosenttia,
  • lakisääteiset ja muut maksut 8 prosenttia.

Näissä luvuissa ei ole huomioitu sijoitustoiminnan kuluja eikä työkyvyn ylläpitoon liittyviä kuluja. Sijoitustoiminnan kulut rahoitetaan sijoitustoiminnan tuotoilla, joten niihin ei käytetä työeläkemaksussa kerättävää hoitokustannusosaa. Lisäksi työkyvyn ylläpitotoiminnan kulut palautuvat vakuutettujen itsensä hyväksi muun muassa työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyvinä palveluina.

8. Miten iso osa toimintakuluista on tietojärjestelmäkustannuksia?

Kaikessa työeläkevakuuttajien toiminnassa tietojärjestelmillä on keskeinen rooli. Työeläkevakuuttajien tietojärjestelmäkuluista valmistui alkuvuodesta 2014 ensimmäinen kattava selvitys, joka koski vuoden 2012 kuluja. Tämän jälkeen IT-kuluja koskeva selvitys on julkaistu vuosittain kesäkuussa, sen jälkeen kun työeläkevakuuttajien tilinpäätökset on vahvistettu.

Työeläkemaksuilla rahoitettavat it-kustannukset olivat noin 232,6 miljoonaa euroa vuonna 2018. Tämä ei sisällä sijoitustoiminnan it-kustannuksia, jotka rahoitetaan sijoitustoiminnan tuotoilla. Summa on keskimäärin noin 34 prosenttia työeläkevakuuttajien kaikista työeläkemaksuilla rahoitettavista toimintakuluista.

Olemme julkaisseet selvityksistämme seuraavat tiedotteet:

9. Miksi tietojärjestelmäkulujen osuus on niin suuri?

Työeläkejärjestelmän prosessit ovat pitkälti automatisoituja. Tämä on välttämätöntä, kun huomioidaan järjestelmän tietovirtojen ja –varantojen suuri määrä sekä tehokkuus- ja laatuvaatimukset. Työeläkejärjestelmässä on tiedot kaikkien Suomessa töitä tekevien nykyisistä ja entisistä työsuhteista, ansaitusta palkoista ja eläkkeistä.

Tietoja tarvitaan muun muassa eläkkeiden laskemiseen eläkepäätöksiä varten, eläkkeiden maksamiseen ja eläkevakuuttajien vastuiden laskemiseen. Suuruusluokkaa kuvaavat vuoden 2018 luvut: vuoden lopussa vakuutettuja oli reilut 2,7 miljoonaa, työeläkkeensaajia noin 1,5 miljoonaa ja uusia eläkepäätöksiä tehtiin vuoden aikana yhteensä 149 000.

Tietojärjestelmäkuluihin vaikuttaa myös se, että työeläkejärjestelmä tarjoaa vakuutetuille kattavaa palvelua. Viimeisen laitoksen periaatteen mukaan työeläkettä haetaan ja sitä maksaa vakuutetun viimeisin työeläkevakuuttaja. Vakuutetun ei itse tarvitse hakea eläkettä kaikilta niiltä vakuuttajilta, jotka ovat hänen työuransa varrella huolehtineet hänen vakuuttamisestaan. Tällaista palvelua varten kaikkien työeläkevakuuttajien tietojärjestelmät on tiukasti integroitu keskenään, jotta eläkepäätöksille saadaan kaikki tarvittavat tiedot. Nykyvaatimusten mukaisesti tietojenvaihdon pitää lisäksi toimia mahdollisimman reaaliaikaisesti.

Vastaavasti kuin eläkettä haettaessa, työeläkkeisiin liittyvää neuvonnassa asiakas saa omalta eläkevakuuttajaltaan tiedot kaikista aikaisemmista työsuhteistaan, vaikka ne olisi aikanaan vakuutettu eri työeläkevakuuttajilla tai sekä yksityisellä että julkisella puolella.

Kaikki tiedot kootusti kertova työeläkeote lähetetään jokaiselle vakuutetulle kerran kolmessa vuodessa. Lisäksi vakuutettu voi koska tahansa tarkistaa tietonsa sähköiseltä työeläkeotteelta, joko työeläkevakuuttajien omilta verkkosivuilta tai alan yhteiseltä verkkosivulta Työeläke.fi:sta. Siitä selviää henkilön koko siihen mennessä kertynyt työuran aikainen työeläkevakuutushistoria ja näistä töistä ansaitut eläkkeet.

10.Mistä tietojärjestelmäkulut koostuvat ja miten ne ovat kehittyneet?

Työeläkealan tietojärjestelmillä tulee olla korkeat toimintavaatimukset tietojen säilymisen, oikeellisuuden, saatavuuden ja kriisivalmiuden osalta. Tätä varten suuren tietomäärän hallitsemiseksi tarvittavien järjestelmien suorituskyky ja palvelutaso on mitoitettava riittävän suureksi.

Suhteellisesti suurimmat kustannukset syntyvät tietojärjestelmien ylläpidosta ja kehityksestä. Suomalaista työeläkelainsäädäntöä tukevaa valmisohjelmistoa ei ole tarjolla, joten järjestelmä on kehitetty räätälöityjen ohjelmistojen varaan.

Teknologiakehityksen myötä nämä käyttöpalvelukustannukset ovat kuitenkin pysyneet maltillisina ja jopa reaalisesti pienentyneet.

Tietojärjestelmissä on pitänyt huomioida kaikki vuosikymmenten aikana tehdyt muutokset työeläkelainsäädännössä. Lainsäädännölle on tyypillistä, että mitkään muutokset eivät ole takautuvia. Tällöin nykyisin tehtävissä eläkeratkaisuissa ja laskennoissa sovelletaan sitä eläkelainsäädäntöä, joka oli voimassa kulloisenkin tapauksen sattumishetkellä.

Kaikki vanha ja uusi lainsäädäntö pitää olla käsittelysääntöinä tietojärjestelmissä. Kumuloituva lainsäädäntö johtaa tietojärjestelmien jatkuvaan kasvuun ja monimutkaistumiseen, mikä puolestaan kasvattaa ylläpito- ja kehityskustannuksia.

11.Miten toimintakulut ovat kehittyneet viime vuosina?

Työeläkeyhtiöiden kokonaisliikekuluissa on ollut vaihtelua eri vuosien välillä. Esimerkiksi 2010-luvun alkupuolella kulut olivat enemmän laskusuunnassa, mutta viimeisen parin vuoden aikana kulut ovat taas hieman kasvaneet.

Lainsäädännössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat aina myös työeläkeyhtiöiden toimintakuluihin muun muassa tietojärjestelmäkustannuksina. Viime vuosina tällaisia kuluja lisääviä uudistuksia ovat olleet vuoden 2017 alusta voimaan tullut eläkeuudistus sekä vuoden 2019 alusta käyttöön otettu tulorekisteri. Nämä molemmat uudistukset ovat lisänneet työeläkeyhtiöiden toimintakuluja uudistusten voimaantuloa edeltävinä vuosina, kun alalla on valmistauduttu niiden vaatimiin järjestelmämuutoksiin.

12.Mihin tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa?

Monen työeläkevakuuttajan olemassaolo liittyy ennen kaikkea työeläkejärjestelmän perustehtävään: nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien eläkkeiden turvaamiseen.

Työeläkevakuuttamisen hajauttaminen monelle toimijalle tasaa riskejä ja turvaa eläkevaroja. Ansaituilla työeläkkeillä on perustuslain suoja ja työeläkevakuuttajat kantavat yhteisesti vastuuta eläkkeistä: jos yksi vakuuttaja menisi konkurssiin, varat ja vastuut jaettaisiin jäljelle jääneiden kesken. Näin eläkkeensaaja ei joudu kärsimään yksittäisen toimijan epäonnistumisesta.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä eläkevarat ovat erillään valtion budjetista, toisin kuin monissa muissa maissa. Tällöin työnantajilta, yrittäjiltä ja työntekijöiltä kerättyjä eläkevaroja ei myöskään voida käyttää muuhun - esimerkiksi valtion ja kuntien talouden tasapainottamiseen - kuin eläkkeiden maksuun.

Työeläkevakuuttajia ovat työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja -kassat, julkisen alan työeläkevakuuttajat sekä erityisaloilla toimivat työeläkevakuuttajat kuten Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Merimieseläkekassa. Erikoistuminen eri alojen työeläkevakuuttamiseen mahdollistaa erityisasiantuntemuksen tarjoamisen asiakkaille.

Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat vaihtelevat ja siten myös niiden eri aikoina hankkimat tuotot. Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Työeläkesijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Työeläkkeen hajautettu toimeenpano on koko yhteiskunnan mitassa myös riskinhallintaa: varojen sijoittamisessa ei olla vain yhden toimijan näkemyksen varassa.

Työnantaja päättää, missä kukin organisaatio hoitaa työeläkevakuuttamisensa. Kun on monta vakuuttajaa, työnantajalla on valinnanvaraa. Yksityisalojen työeläkevakuuttajat myös kilpailevat keskenään. Kilpailulla tavoitellaan mahdollisimman tehokasta järjestelmää. Kun työeläkevakuuttajien tarjoama tuote on kaikilla sama, ne kilpailevat palvelun laadulla.

Työeläkevakuuttajien asiakkaille eli työnantajille ja niiden työntekijöille, yrittäjille sekä eläkkeensaajille usean vakuuttajan olemassaolo tuottaa parempaa asiakaspalvelua, turvaa eläkevaroille ja vakautta erilaisten riskien varalle.

13.Miten työeläkevakuuttajat kilpailevat kun kaikkien tarjoama tuote on sama?

Työeläkevakuuttajien toiminta on lakisääteistä ja sitä säännellään tarkasti. Tästä johtuen kilpailukeinoja on rajoitetusti. Toimijoiden välinen kilpailu ei saa koskaan vaarantaa työeläkejärjestelmän perustehtävää, joka on työeläkkeiden turvaaminen.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajat kilpailevat asiakaspalvelun laadulla, toiminnan tehokkuudesta ja sijoitustoiminnan tuotoista riippuvaisilla asiakashyvityksillä sekä asiakkaille tarjottavan työhyvinvointitoiminnan palveluilla. Työhyvinvointipalveluiden tavoitteena on vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä ja sitä kautta pidentää työuria ja alentaa eläkemenoja.

Lisätietoja:

Tämä Q&A päivitetty viimeksi 20.6.2019

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.