Eläkerahastot eivät voi kuroa umpeen Euroopan syvenevää investointikuilua  

Komissio haluaisi kansalaisten varat pois pankkitileiltä investointien ja talouskasvun tueksi. Tähän kelpaisi myös eläkerahastojen institutionalisoitunut varallisuus. Eurooppa-tason keskustelu on siis samansuuntaista kuin Suomessa – instituutioiden pääomia haluttaisiin investoitavan niiden ”kotimaahan” talouden ja työllisyyden tukemisen nojalla.  

SIU-hanke on yhteydessä viimevuotisiin Mario Draghin ja Enrico Lettan raportteihin, joiden tavoitteena oli vahvistaa EU:n kilpailukykyä löytämällä keinoja yksityisten ja julkisten pääomien ohjaamiseen uuteen teollisuuspolitiikkaan sekä määrittämällä kasvukelpoisia avaintoimialoja ja -teknologioita.   

USA:n ja EU:n tuore tullisopimus on kuitenkin heikentämässä eurooppalaisten yritysten toimintaedellytyksiä. Se asettaa myös 600 miljardin euron investointilupauksen Yhdysvaltoihin, joka vie epämääräisestä sitoumuksesta riippumatta väärään suuntaan SIU:n tavoitteiden näkökulmasta.

Investointeihin tarvitaan sekä yksityistä että julkista rahaa  

Draghin raportti arvioi tarvittavien lisäinvestointien määrän EU-alueella olevan noin 800 miljardia vuodessa seuraavien kymmenen vuoden aikana. Investointeja tarvitaan ja toivotaan sekä vihreään että digitaaliseen siirtymään – ja lisäksi kasvaviin puolustusmenoihin. Visiot eivät onnistu ilman sekä yksityistä että julkista rahaa.   

Kotitalouksilla on kyllä rahaa, mutta ne kaihtavat riskejä. EU:n alueella yksityisiä säästöjä on noin 33 000 miljardia, josta hieman yli kolmannes lepää käyttötileillä. Lisäksi EU:sta sijoitetaan enemmän ulkomaisiin arvopapereihin kuin ulkomaiset sijoittajat tänne. Niin ovat tehneet myös eläkerahastot, koska tuotot ovat välttämättömiä jo kertyneiden eläkevastuiden kattamiseen. Siitä huolimatta eläkerahastot sijoittavat edelleen merkittävästi myös Eurooppaan – ja kotimaihinsa. Esimerkiksi Suomessa eläkevaroista noin viidennes on sijoitettu kotimaahamme.  

Miksi eläkerahastot eivät voi täyttää investointivajetta?  

SIU:n päätavoitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa eläkerahastojen tuottotavoitteiden näkökulmasta. Mutta poliittinen ohjaus EU-tasolla voisi pahimmillaan kasvattaa eurooppalaisten sijoitusmarkkinoiden järjestelmäriskejä. Muut kuin markkinaehtoiset sijoitusperusteet voisivat vaarantaa myös eläkerahastojen perustehtävän – eli riittävien eläke-etuuksien ja niiden kestävän rahoituksen turvaamisen.          

Työmarkkinapohjaisten eläkerahastojen koko EU-maissa on yhteensä noin 3500 miljardia euroa. Lakisääteisiä eläkkeitä on rahastoitu vähemmän. Näillä rajatuilla resursseilla ei voi kuroa umpeen EU:n investointikuilua, joka syntyy kasvaneiden investointitarpeiden ja eurooppalaisten sijoituskohteiden houkuttelevuuden välille.  

Suomessa ei näyttäisi olevan merkittäviä rahoituksen kapeikkoja  

Pohjoismaat pärjäävät investointien määrässä monilla mittareilla varsin hyvin, kuten myös niiden kohdentumisessa kasvuyrityksiin (CEPR 2025). Äskettäin julkaistu finanssialan kasvustrategia arvioi, että Suomen pankkikeskeinen yritysrahoitus toimii pääasiassa hyvin. Toisenlaisiakin äänenpainoja on kuultu pk-yrityksistä. ETLA:n tuoreessa (2025) raportissa yritysrahoituksesta eurooppalaisessa vertailussa todetaan, että Suomen haasteina ovat pikemminkin uusien ideoiden puute ja yritysrahoituksen kysyntä. Suomalaiset työeläkevakuuttajat toimivat jo nykyisellään ketterästi myös riskipitoisissa sijoituksissa uusiin kasvuyrityksiin – omien sijoituspäätöstensä pohjalta.  

Kanavoituvatko lisäeläkkeet automaattisesti Eurooppaan?  

Komissio on pitkään halunnut edistää yksityistä lisäeläkesijoittamista kaikkialla EU:ssa. SIU-hankkeessa se näkyy aloitteina, joissa halutaan kannustaa paitsi yksityistä eläkesäästämistä, myös työnantaja- ja ammattialakohtaisia lisäeläkkeitä. Ajatuksena on, että yksityiset varat ohjautuisivat Euroopan sijoitusmarkkinoille ja talouskasvun tueksi.  

Eläkepolitiikka ja sen keinot kuuluvat edelleen vahvasti jäsenvaltioiden toimivaltaan. EU ei voi vaikuttaa suoraan esimerkiksi Suomen lakisääteisten työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaan. Komissio on pohtinut myös työmarkkinalisäeläkkeiden automaatiojäsenyyttä. Suomea asia ei koske, koska työeläkejärjestelmämme on ollut jo vuosikymmeniä lakisääteinen ja kaiken työn kattava. Harmonisoidut mallit istuvat muutenkin harvoin kansallisiin käytäntöihin. Esimerkiksi pari vuotta vanhalle yleiseurooppalaiselle eläkesäästötuotteelle (PEPP) ei ole löytynyt markkinoita. Työeläkejärjestelmän sijoitustoiminnan lainsäädäntö tulee edelleen määritellä kotimaassa – niin kuin tähänkin asti.