Kolmikantainen työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa ruotiva raportti kokoaa yhteen tunnistetut kehitystarpeet

Lisäksi selvityshenkilöt Kevan johtajaylilääkäri Tuula Metsä sekä professori Kari Reijula konkretisoivat ehdotuksia selvitysosassaan merkittävästi. Selvityshenkilöt ehdottavat ”Pohjois-Karjala-hankkeen” aikajänteen ja suuruusluokan kansallista ponnistusta mielenterveyshaasteisiin tarttumiseksi.

Työryhmän selvitys on tänään luovutettu sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle ja julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla.

Mielenterveysongelmien hoidon ja ehkäisyn saralla on tehty paljon kehittämistyötä viime vuosina ja siten mukana on myös paljon monia tuttuja keinoja haasteeseen tarttumiseksi. Näitä ovat mm. mielenterveyden hoidon painopisteen siirtäminen ensilinjaan ja porrasteisen hoitomallin jalkauttaminen, TYÖOTE-mallin hyödyntäminen mielenterveyskysymyksissä, omalääkärimalli ja osasairauspäivärahan kehittäminen. Näitä voidaan toimeenpanna jo lyhyelläkin aikavälillä nykyistä toimintaa tehostamalla ja hoitopuolen uudistukset loppuun saattaen.

Läpileikkaavana teemana selvityksessä on työelämäyhteyden säilyttäminen sairauspoissaolojen aikana. Tähän vaaditaan sekä työterveyshuollon ja työnantajan roolin systematisointia erityisesti sairauspäivärahajakson alkupään aikana. Lisäksi hoidon, kuntoutuksen ja etuuksien kokonaisuus tulisi uudistaa osana työn kuntouttavaa merkitystä korostettaessa myös mielenterveyden ongelmien osalta.

Mielenkiintoista selvityksessä on nosto siitä, että jo alkuvaiheessa sairauspoissaolojen pitkittyessä voisi erityisesti mielenterveyshaasteista kärsiville olla hyödyksi rinnallakulkija, joka koordinoisi hoidon etenemisen ja työelämäyhteyden ylläpitämisen polkuja.

Tulevaisuuden vastattavaksi jää, että kuinka hyvät aikeet ja suunnitelmat toteutuvat niukkenevien taloudellisten resurssien ajassa. Vai jääkö mielenterveysongelmien vastaaminen julkisen talouden velkajarrutodellisuuden alle?

Joka tapauksessa ensi vaiheen uudistusten rinnalla tulisi jo aloittaa rohkeasti ja eteenpäin katsovasti rakenteellisempien uudistusten polku, jossa hoito, tarpeenmukainen kuntoutus ja etuudet yhteensovitetaan tukemaan toisiaan. Tällaisten uudistusten joitakin mahdollisia suuntia on yritetty löytää työeläkevakuuttajien ”Terve taas – vai sairas?” julkaisussa. Näistä uudistuksista tulisi linjata jo ensi vuoden kevätkesällä hallitusohjelmaneuvotteluiden yhteydessä ja toivottavasti tähän ollaankin eri puolilla yhteiskuntaa valmiita.