Maailmalle hajautetut työeläkesijoitukset suojaavat eläkkeensaajankin tulevaisuutta

Moni saattaa muistaa keskustelut, joissa eläkerahastoja on ehdotettu käytettäväksi kotimaan talouden ja työllisyyden tukemiseen. Nyt samankaltaisia ehdotuksia nousee jälleen esiin sekä Suomessa että muualla Euroopassa, kun talouskasvu on hukassa ja samalla valtiot suojelevat omia markkinoitaan.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen rahoitusmarkkinat olivat vielä kehittymättömät ja toimivat pääosin kansallisella tasolla. Työeläkevaroja käytettiin tehtaiden rakentamiseen ja valtion sekä yritysten lainoittamiseen. Kuvaavaa on, että lähes kaikki sijoitukset kohdistuivat kotimaahan.

Kun pääomamarkkinat vapautuivat 1980 luvulla, työeläkevarojen rooli kotimaisen talouden tukemisessa pieneni. 1990 luvulla muutos vahvistui, ja työeläkejärjestelmän rahoituspohjaa ryhdyttiin turvaamaan sijoittamalla enemmän osakkeisiin ja ulkomaille – kuten tehtiin myös muualla maailmassa.

Eläkerahastojen koko ja samalla myös merkitys työeläkkeiden rahoituksessa ovat kasvaneet. Vaikka työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta on ollut varsin tuottoisaa, Suomen väestökehitys on muuttanut tulevaisuuden rahoitusennusteet kokonaisuudessaan epävarmemmalle pohjalle.

Sijoitustuottojen merkitys kasvaa jälleen seuraavassa eläkeuudistuksessa, jota valmistellaan parhaillaan lakimuutoksiksi. Sijoitustoiminnan riskejä ja rahastointia kasvatetaan maltillisesti. Siksi onkin hieman huolestuttavaa seurata julkista keskustelua, jossa eläkerahastoille kaavaillaan jälleen uusia tehtäviä vanhojen lisäksi.

Suomen talous on ollut pitkään alavireinen, ja lähes kaikki julkisen talouden osat velkaantuvat paitsi työeläkerahastot. Työeläkejärjestelmä ei voi ottaa velkaa selvitäkseen, vaan sen menot on pitkällä aikavälillä katettava suurelta osin eläkemaksuilla ja rahastojen tuotoilla.

Eläkkeensaajien kannalta on tärkeää, että lain mukaan työeläkevakuuttajien sijoitusten on oltava sekä tuottavia että turvaavia. Eläkevaroja saa käyttää vain työeläkkeiden rahoittamiseen, mistä on syytä pitää kiinni jatkossakin.

Kotimaan sijoituksiin liittyy aina omat riskinsä. Koska noin viidennes työeläkkeistä maksetaan rahastoista ja neljä viidennestä työeläkemaksuista, ei ole järkevää, että molemmat tulovirrat riippuisivat vain Suomen taloudesta. Työeläkemaksut kerätään jo kotimaisesta työstä, joten rahastojen sijoitukset kannattaa hajauttaa laajasti myös ulkomaille.

Jos työeläkerahastot sidottaisiin liikaa kotimaan talouteen, syntyisi tuplariski: talouden heiketessä kärsisivät sekä sijoitukset että maksutulo. Kun varat hajautetaan eri maihin ja markkinoille, Suomi voi hyötyä esimerkiksi muiden maiden paremmasta talous- ja väestökehityksestä.

Tämä on yhä tärkeämpi asia myös eläkkeensaajan näkökulmasta, jotta työeläkkeiden rahoitus saadaan pidettyä kestävällä pohjalla.