Nyt ei kannata uhrata eläkeuudistuksen hyötyjä pikavoittojen toivossa

Työeläkemenojen mittaluokka on suuri, yli 36 miljardia euroa. Työeläkejärjestelmän ”tarkastelussa” on kuitenkin muutamia haasteita. Näistä ensimmäinen liittyy siihen, että finanssipolitiikan parlamentaarisen työryhmän asettama alustava tavoite 8–11 miljardin euron sopeutuksesta koskettaa valtiota ja paikallishallintoa. Työeläkejärjestelmän rahoitus katetaan työnantajilta ja palkansaajilta perittävillä työeläkemaksuilla sekä koko järjestelmän olemassaolon ajan kerrytettyjen rahastojen tuotoilla. Valtion budjettikirjan eläkemenoissa on huomattavasti koko työeläkemenoa vähemmän sopeuttamisvaraa: valtion suoraan maksamat eläkemenot ovat noin 7,4 miljardia euroa (v. 2024). Tästä summasta valtaosa menee valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöiden lakisääteisten työeläkkeiden työnantajamaksujen maksamiseen. Toinen iso erä, 2,7 miljardia, menee kansan- ja takuueläkkeen rahoittamiseen.

Toisin sanoen, jotta työeläkejärjestelmästä saataisiin ulos merkittäviä euromääriä säästöä valtiolle, leikkaukset täytyisi kohdistaa kaikkiin työeläkkeisiin ja niiden ulosmittaamiseen tarvittaisiin jokin aivan toinen kikka. Muutoin säästyvät varat jäisivät työeläkejärjestelmään. Julkisessa keskustelussa keinoksi on ehdotettu, että pienentyvän työeläkemenon laskennallinen säästö otettaisiin työeläkejärjestelmästä ulos alentamalla työeläkemaksua. Maksun alentamisesta seuraava ”tila” kokonaisveroasteessa täytettäisiin sitten korottamalla muuta verotusta, todennäköisesti tuloveroa. Tätä kokonaisuutta kutsutaan kanavoinniksi.

Tällaisen kanavoinnin ongelmana on, että sen hyötysuhde on verrattain vaatimaton. Indeksijäädytyksen tai muu nykyisiin eläkkeisiin kohdistuva etuusleikkaus leikkaisi samalla aina myös valtion ja kuntien verotuloja. Valtiovarainministeriö arvioi omassa vuoden 2023 meno- ja rakennekartoituksessaan että kanavoinnin hyötysuhde olisi vain noin 55 prosenttia. 100 miljoonan leikkaus tuottaisi siis noin 55 miljoonan hyödyn julkiseen talouteen. Lisäksi vajaan 1,7 miljoonan työeläkettä saavan eläkeläisen toimeentulon leikkaaminen johtaisi todennäköisesti säästämisasteen kasvamiseen ja olisi joka tapauksessa pois kotimaisesta kulutuksesta.

Kanavointi ei nauti poliittisten päättäjien keskuudessa suurta suosiota. Tästä yhtenä esimerkkinä oli Telan maaliskuun alussa järjestämä poliitikkodebatti, jonka osallistujat eivät kannattaneet ajatusta. Nekin kansanedustajat, jotka kannattivat työeläkemaksun alentamista, vastustivat verojen korottamista. Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen onkin kuvannut eläkkeiden leikkaamista ja tätä kautta työeläkemaksun alentamista sekä verojen korottamista leikkisästi lose-lose-tilanteeksi. Leikatun eläkkeen päälle tulee nimittäin vielä korotettu vero.

Työeläkkeiden rahastointi on vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni

Toinen aika ajoin toistuva intohimon kohde ovat työeläkevarat, joita viime vuoden loppuun mennessä oli kertynyt yhteensä 285 miljardia euroa. Vertailun vuoksi, Suomen bruttokansantuote vuonna 2025 oli 314 miljardia euroa. Joidenkin mielestä eläkerahastoja tulisi tässä tilanteessa purkaa vauhdikkaammin ja käyttää varat johonkin muuhun kuin eläkkeiden rahoittamiseen.

Tässä tarkastelussa unohtuu monesti se, että laskennalliset eläkevastuut ovat Eläketurvakeskuksen arvioiden mukaan noin 1100 miljardia euroa. Käytännössä siis tuo on se summa, joka sisältää kaikkien nykyisten eläkeläisten lisäksi kaikkien työtätekevien jo kerryttämien eläkeoikeuksien yhteissumman.

Suomalaisten eläkkeiden rahastointiaste on siis noin neljännes. Kansainvälisesti vertailtuna rahastointiaste ei ole poikkeuksellisen korkea. Euroopasta löytyy maita, joissa rahastointiaste on Suomea korkeampi. Esimerkiksi Hollannissa kaikki laskennalliset ansioeläkevastuut on rahastoitu. Hollannin eläkejärjestelmää pidetäänkin yhtenä maailman taloudellisesti kestävimpänä.

Toisaalta löytyy toki myös maita, jotka eivät ole rahastoineet eläkevastuitaan ollenkaan. Näissä maissa työikäinen väestö rahoittaa eläkkeellä olevien eläkkeet vuosittain kerättävällä työeläkemaksulla kokonaan. Suomessa työeläkevarat toimivat pidemmän aikavälin puskurina ja auttavat varautumaan ikäluokkien välisiin kokoeroihin nyt ja tulevaisuudessa. On arvioitu, että mikäli työeläkevaroja ei olisi, olisi työeläkemaksun taso yksityisaloilla arviolta kymmenen prosenttiyksikköä nykyistä korkeampi pitkällä aikavälillä*. Vielä konkreettisempi esimerkki Suomesta löytyy yrittäjien eläkejärjestelmästä, joka on puhdas jakojärjestelmä. Maksettavien yrittäjäeläkkeiden kokonaissumma on noin 1,8 miljardia vuodessa. Yrittäjiltä YEL-maksuina kerättävä summa on yhteensä noin 1,2 miljardia euroa. Alijäämän kattaa valtio budjetistaan.

Tiedän näkemykseni ärsyttävän monia, mutta toistan sen silti: Ei ole yhteiskunnallisesti järkevää alentaa työeläkkeiden rahastointiastetta tai käyttää työeläkevaroja muihin, sinällään tärkeiden yhteiskunnallisten toimintojen rahoittamiseen. Työeläkevarat ja kasvava rahastointi ovat työikäisen tai vielä opiskelevan nuorison paras ystävä, keino pitää työeläkemaksujen taso olennaisesti alempana kuin ilman niitä. Tämä logiikka ei ole muuttumassa myöskään tulevaisuudessa.

Eläkeuudistuksen pitkän aikavälin hyötyjä ei kannata uhrata valtiontalouden lyhyen aikavälin paineiden alla

En vähättele lähimpien vuosien yhteiskunnallisia haasteita. Työeläkejärjestelmän aikahorisontin täytyy olla kuitenkin pidemmällä tulevaisuudessa. 2020-luvulla syntyneet Suomen historian pienimmät syntyneet ikäluokat tulevat 2040-luvulla työikään. Silloin(kin) on tärkeää, ettei työikäisten maksurasitus ole kohtuuton eläkkeellä olevien eläkkeistä. Tämän vuoksi työeläkevaroja on pyrittävä pikemminkin kasvattamaan kuin kutistamaan. Tämä ei onnistu, mikäli varoja konfiskoidaan erilaisilla vippaskonsteilla pois järjestelmän piiristä.

Näillä hetkillä eduskunnan käsittelyyn tuleva eläkeuudistus tähtää osaltaan juuri työeläkkeiden rahoituksen vahvistamiseen pidemmällä aikavälillä vahvistamalla rahastointia ja parantamalla sijoitustuottoja. Arvioiden mukaan tässä tavoitteessa myös onnistuttiin maan hallituksen alkuperäistä toimeksiantoa paremmin. Julkinen talous vahvistuu uudistuksen myötä kahdella miljardilla eurolla.

Se mitä nyt ei kannata missään nimessä tehdä, on eläkeuudistuksen pidemmän aikavälin hedelmien uhraaminen lyhyemmän aikavälin alttarille. Eläkeuudistus on mainettaan parempi ja historiankirjoitus tulee siitä antamaan paremman arvosanan kuin osa aikalaisarvioista.

*15.4.2026: Tekstiin täsmennetty aikajännettä.