Siirry sisältöön

Suomi ja Japani 1,3 – uhka vai mahdollisuus?

Tilastokeskuksen viimeisin väestön ennakkotilasto marraskuun lopulta kertoo jälleen suomalaisten syntyvyyden laskusta. Tällä hetkellä meillä syntyvyyttä kuvaava kokonaishedelmällisyysluku huitelee jossain 1,35:n tienoolla. Luku kertoo, montako lasta keskimäärin naiset saavat elinaikanaan. Aiheesta on jo vuosia ollut meillä käytössä slogan: Suomi on Euroopan Japani.

Nyt Suomesta on tullut Japani. Siellä vastaava luku on noin 1,34.

Kävin äskettäin Japanissa, maailman ikääntyneimmässä maassa. Tällä hetkellä Japanissa yli 65-vuotiaita on vajaat 30 prosenttia väestöstä.

Huoli lasten vähyydestä ja yhteiskunnan harmaantumisesta on sielläkin iso. Tuoreen tutkimuksen mukaan 20–30-vuotiasta japanilaisista nuorista naisista 20 prosenttia, ja miehistä 17 prosenttia ei halua naimisiin, ei edes harkita asiaa.

Huolenaiheet realisoituvat hyvin tutulta kuulostavina ilmiöinä. Japanissa väestö pakkautuu kaupunkeihin ja maaseudut tyhjenevät. Syrjäseuduilla on kokonaisia hylättyjä autiokyliä, joiden purkamiseen ei löydy mistään rahaa. Nuoria aikuisia kiinnostaa enemmän itsensä toteuttaminen, uran rakentaminen ja sinkkuelämä, kuin vakiintuminen ja perheytyminen. Vaaleissa äänestävät lähinnä yli kuusikymppiset, minkä vuoksi toteutettava politiikka ei suosi nuoria.

Aasian serkussamme on myös paljon meistä poikkeavaa.

Japanin ankarasta työelämästä on saanut lukea täälläkin. Toimistolta ei voi lähteä, ennen kuin iso pomo on lähtenyt. Hotellia vastapäätä olevan toimistotalon ikkunoista saattoikin iltamyöhään näkyä tietokoneen ääressä nukkuvia bisnesmiehiä. Ansaittuja lomia ei välttämättä pidetä, koska se koetaan epäluottamuksena töihin jääviä työkavereita kohtaan. Japanin kielessä on jopa oma sanansa sille, kun ihminen uupuu työnsä ääreen. Kurinalaisuutta ja harmoniaa korostavassa kulttuurissa myös tehottomuutta on paljon.

Toisaalta automaation ja Leanin luvatussa maassa henkilöauto valmistuu tehtaalta 16 tunnissa, mutta digitalisaatio on osin täysin lapsenkengissään vielä. Maahan perustettiin viime vuonna digiministeriö, jonka yksi tärkeä tavoite on vaikuttaa siihen, että valtionhallinnossa luovuttaisiin faksin käytöstä. Apteekeissa asioidaan edelleen paperisten lääkereseptien kanssa.

Kuinka japanilaiset ajattelevat näistä lähtökohdista ratkovansa harmaantuvan kansakuntansa elinkelpoisuutta? Maassa hopeatalous, silver economy, nähdään valtavana resurssina tulevaisuuden menestykselle.

”Meillä väestön ikääntyminen aiheuttaa lähinnä huokailua, synkkiä ilmeitä ja miinusmerkkisiä laskelmia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhe hopeataloudesta ja sen mahdollisesta merkityksestä Suomessa ja Suomelle on jäänyt vain harvojen toimijoiden harteille.”

Hopeataloudella tarkoitetaan sitä, että tavaroita ja palveluita tuotetaan ja kulutetaan ikääntyneiden ja ikääntyvien tarpeista käsin, ja näin pystytään hyödyntämään heidän kasvava ostopotentiaalinsa markkinoilla.

Japanissa ikääntyminen halutaan kääntää robotisaation, keinoälyn, tuotekehityksen ja uusien innovaatioiden avulla vahvuudeksi, joka tuottaa kasvua, tuottavuutta ja vientiä maailmanmarkkinoille.

Maassa ajatellaan, että he ovat ikääntymisen megatrendin aallonharjalla. Ensimmäisenä maailmassa ottamassa sen vaikutukset vastaan ja ensimmäisenä myös saamassa siitä mahdollisuuden rakentaa ja luoda jotain, jolle perässä seuraavalla muulla maailmalla tulee olemaan valtava kysyntä.

Meillä väestön ikääntyminen aiheuttaa lähinnä huokailua, synkkiä ilmeitä ja miinusmerkkisiä laskelmia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhe hopeataloudesta ja sen mahdollisesta merkityksestä Suomessa ja Suomelle on kuitenkin jäänyt vain harvojen toimijoiden harteille.

Seurataan tässäkin Japanin esimerkkiä, otetaan rohkeasti sieltä SWOTin oikeasta alakulmasta askel sivuun. Katsotaan potentiaalia mieluummin, esimerkiksi ikääntyneiden työpanoksen ja kuluttajakysynnän näkökulmista. Väestön ikääntyminen ei tarvitse olla vain uhka, se voi olla meillekin mahdollisuus.

Kommentit

1 vastaus artikkeliin

  1. On tämä syntyvyyskeskustelu hieman omituista, maailmasta ei ole ihmiset loppumassa, päivastoin, juuri ohitettiin 8 miljardin raja. Olisiko tällainen kohtaanto-ongelma, että tänne meille ei saada muuttamaan sopivaa väestöä, korkeintaan sellaisista on reilustikin riittävää tarjontaa, jotka eivät ratkaise huoltosuhde ongelmaa, vaan päinvastoin lisäävät sitä. Aika vähän tähän on kiinnitetty huomioita, ratkaisujen löytämisestä puhumattakaan – melkeinpä Peter Vesterbacka ideoineen on ollut harvinainen poikkeus.

Vastaa

Kirjoittaja

Minna Sirkka

Viestintä- ja HR-johtaja

#väestö