Ruotsin tien ei pidä aina olla myös Suomen tie

On selvää, miksi tällaista toivotaan kituliaan kasvun Suomeen. Suomalaisten talletustileillä makaa nyt sata miljardia euroa varoja, joita ei ole saatu piristämään pörssiä ja “kansankapitalismia”. Siksi katse on käännetty työeläkejärjestelmän varoihin.

Ajatus yksilöllisestä säästämisestä istuu kuitenkin huonosti työeläkejärjestelmään, jonka rahoitus perustuu tulevaisuudessakin valtaosin palkoista perittäviin eläkemaksuihin. Toki rahastoilla ja niiden tuotoilla katetaan osa rahoitustarpeesta, mutta työeläkejärjestelmän ytimessä säilyy järjestely, jossa kerätyt maksut käytetään pääosin kulloinkin maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen.

Ammattilaiset osaavat paremmin

Itse sijoittamista kannattavat ovat usein sitä mieltä, että työeläkevakuuttajat saavat sijoituksille aivan liian matalan tuoton. Näkökulma on naiivi: mitä pitemmästä sijoitushorisontista puhutaan, sitä varmemmin ammattimaiset sijoittajat lyövät amatöörit tuotoissa – jota tukevat myös suuren sijoitussalkun suhteellisesti matalammat kulut.

Valmisteilla oleva eläkeuudistus tulee kasvattamaan osakesijoitusten määrää työeläkesijoituksista. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että jos osa sijoituksista annettaisiin yksilöiden itsensä päätettäviksi, ne tuskin voisivat työuran mittaisella horisontilla tuottaa paremmin kuin työeläkevakuuttajien hallussa olevat varat. Nousukurssien oloissa varat kasvaisivat molemmissa tapauksissa, mutta laskukursseissa taas työeläkevakuuttajat menestyisivät kehittyneemmän riskienhallinnan vuoksi paremmin.

Varmasti pieni osa itse sijoitettavista eläkevaroista tuottaisi paremmin kuin työeläkevarat keskimäärin, mutta iso osa työntekijöistä todennäköisesti pärjäisi sijoitustensa kanssa heikommin. Lopputulos tuskin olisi toivottu, koska nyt puhutaan kansalaisten ensisijaisesta toimeentulosta eläkeaikana.

Yksilöllinen malli vaikuttaa takuueläkkeeseen

Ruotsin mallia ihannoivien kannattaa ottaa huomioon myös se seikka, että järjestelmän olemassaoloaikana pörssikurssit ovat kehittyneet pääosin erittäin hyvin ja oletusrahasto AP7, johon valtaosa ruotsalaisista on – aktiivista valintaa tekemättä – jättänyt sijoituksensa, on siksi menestynyt erinomaisesti. Jos markkinat olisivat olleet viime vuosikymmenet alamaissa, kukaan tuskin kaihoaisi Ruotsin mallia meille.

Entä kuka kantaisi riskit? Nyt Suomessa asuville taataan verovaroista kansaneläke tai takuueläke, jos hänelle on kertynyt sitä vähemmän työeläkettä. Yksilöllisen eläkesijoittamisen malleissa ei voisi olla niin, että ne, jotka olisivat hukanneet kaikki sijoituksensa, saisivat edelleen kuitattua tappionsa verovaroista. Toisin sanoen yksilöllisen eläkesijoittamisen malli asettaisi paineita muuttaa nykyisen kansaneläkkeen ja takuueläkkeen määräytymistä.

Suomalaisten talletusvarojen muuttaminen oikeiksi sijoituksiksi olisi mitä suurimmassa määrin kannatettavaa. Kansankapitalismia on kuitenkin mahdollista edistää yksinkertaisemmillakin tavoilla kuin lohkoa tilaa sille eläkejärjestelmän sisältä. Se edellyttää toki sitä, että markkinoilla on tarjolla houkuttelevia pitkäaikaissijoittamisen tuotteita, joihin suomalaiset luottavat ja haluavat säästönsä sijoittaa.