Rahastointia tulee kohdistaa nykyistä enemmän nuorten eläkkeisiin

Pitkällä aikavälillä riskilliset sijoitukset, kuten osakkeet, ovat tuottaneet sijoituksista parhaiten. Työeläkejärjestelmässä on aikaa odottaa, että sijoitukset tuottavat. Tästä syystä vuoden 2025 eläkeuudistuksessa riskillisten sijoitusten painoa työeläkesijoituksissa kasvatetaan. Samalla tavalla olisi viisasta kohdistaa rahastointia nykyistä enemmän nuorien eläkkeisiin. Tämä on ydin Talouselämässä 8.3.2026 ilmestyneessä mielipidekirjoituksessa, jonka kirjoitin yhdessä kansanedustaja Martin Paasin kanssa. Kirjoituksemme lukuja ja päätelmiä on avattu tarkemmin uutisessamme.

Kysymys rahastoinnin kohdistamisesta on ajankohtainen, sillä rahastointia on määrä selvittää sosiaali- ja terveysministeriössä tarkemmin tämän vuoden aikana. Työeläkevakuuttajien tavoitteisiin seuraavalle hallituskaudelle kuuluu, että sijoitustuottoja kohdistettaisiin nuorempien ikäluokkien eläkkeiden rahastointiin nykyistä enemmän.

Rahastojen merkitys eläkkeiden rahoittamisessa kasvaa

Tällä hetkellä noin viidennes kaikista työeläkkeistä maksetaan rahastoista. Suurimmassa eläkejärjestelmässä eli yksityisalojen palkansaajien TyELissä maksetaan nyt noin 24 prosenttia eläkkeistä rahastoista, ja tulevaisuudessa osuus kasvaa ehkä noin kolmannekseen. Loput eläkkeistä maksetaan jakojärjestelmällä, siis töissä käyvien eläkemaksuista. Korkeampi maksuosuus rahastoista tarkoittaa alempaa maksurasitusta palkansaajille.

TyELissä vanhuuseläkerahaston suhde vanhuuseläke-etuuteen on alle 80-vuotiailla vakuutetuilla iästä riippuen välillä 25–30 prosenttia. Suhde kertoo, mikä osuus eläke-etuudesta tullaan maksamaan rahastoista. Vanhuuseläkerahastojen suhde eläke-etuuteen alenee nopeasti yli 80-vuotiailla.

Tällä hetkellä vanhuuseläkerahastoja täydennetään sijoitustuotoista yli 54-vuotiaille TyELissä. Heidän eläkkeidensä vanhuuseläkevastuu on noin 75 prosenttia kaikesta vanhuuseläkevastuusta. Toisinpäin kääntäen tämä tarkoittaa, että sijoitustuottojen kohdistaminen myös nuoremmille ei välttämättä pienentäisi ikääntyneemmille kohdistuvien rahastotäydennyksiä niin paljoa, että työeläkemaksutaso vaarantuisi. Päinvastoin, pitkällä aikavälillä työeläkemaksutaso laskisi rahastoinnin ansiosta.

TyELissä varoja on noin 181 miljardia euroa. Tämä kuulostaa paljolta. Samaan aikaan eläkeoikeuksien nykyarvo on rajusti suurempi, noin 686 miljardia euroa. Rahastointiaste oli siis noin 26 prosenttia.

Jatkossa vanhuuseläkemaksun kautta rahastoidaan TyELissä nykyistä enemmän, mikä tarkoittaa, että eläkerahastot tulevat kasvamaan aiempaa enemmän. Tällöin sijoitustuottojen kautta saadaan suurempi osuus eläkemenon kattamiseen, vaikka eläkemenokin tulee kasvamaan. Tämä tasoittaa eläkemaksua pitkällä aikavälillä ja vähentää demografiseen kehitykseen liittyvää riskiä.

Työeläkejärjestelmä on osittaisella rahastoinnilla varautunut tulevaan eläkemenoon. Tästä huolimatta rahastointia, rahastointitapaa ja rahastoinnin keinoja on hyvä selvittää määräajoin. Tämä työ onkin juuri nyt menossa sosiaali- ja terveysministeriössä. Toivottavasti työn tuloksena saamme hyviä ehdotuksia siihen, miten työeläkkeiden vanhuuseläkerahastointia voi parantaa ja tehostaa nykyisestä. Osana tätä tullaan varmasti harkitsemaan sijoitustuottojen kohdistamista nykyistä enemmän nuorten vanhuuseläkerahastoihin.