Meillä on malttia katsoa tulevaisuuteen

Työeläkejärjestelmä näyttäytyy julkisuudessa kolmella tapaa värittyneenä – jos ei suorastaan väärin. Yhtäältä sitä pidetään kilpailukykyä painavana rasitteena. Toisaalta rahakasana, josta ammentaa rahaa valtion alijäämäiseen budjettiin. Kolmanneksi se kuvataan systeeminä, jossa nuoret rahoittavat kasvun vuosikymmeninä vaurastuneiden ikäluokkien lokoisia eläkepäiviä.

Toisessa valossa kuva muuttuu. Kiitos eläkemaksujen rahastoinnin, työeläkejärjestelmän ”rasiteosuus” kokonaisveroasteesta on pysynyt 2000-luvulla hämmästyttävän staattisena – vaikka samaan aikaan eläkettä saavien määrä on kasvanut noin kolmanneksella, 1,2 miljoonasta 1,6 miljoonaan. Muuta verotusta on sitten taas alennettu, mikä on pienentänyt valtion tuloja. Mistä päästäänkin siihen, että työeläkkeet eivät ole valtion rahaa, vaan pääosin työnantajien ja työntekijöiden maksamia varoja, joita on rahastoitu yksityisoikeudellisiin yhtiöihin, kassoihin ja säätiöihin sekä julkisten alojen eläkevakuuttaja Kevaan ja muihin julkisoikeudellisiin eläkelaitoksiin.

Vielä: Nuoret kyllä rahoittavat maksussa olevia eläkkeitä, mutta niin rahoittavat kaikki työssäkäyvät sekä tulevat sukupolvet heidän jälkeensä.

Katseen pitäisi siksi olla siinä, millaisia mahdollisuuksia työelämään tulevilla ikäluokilla tulevaisuudessa on. Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei voida rakentaa ja arvioida vain eläkejärjestelmän sisällä. Keskustelu eläkkeiden leikkaamisesta ruokkii epävarmuutta ja hidastaa talouden elpymistä, arvioi Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander alkuvuodesta Talouselämässä. Siksi työeläkevakuuttajat tarjoavat seuraavalle hallituskaudelle toimenpiteitä, joilla kasvattaa työeläkkeidenkin maksamisen pohjana olevaa palkkasummaa. Kyse on tulevaisuuden uskon herättämisestä niiden keskuudessa, joiden varaan me huomisen rakennamme.

Esitämme nuorisoikäluokan koulutustason nostoa niin, että vuoteen 2040 mennessä 70 prosenttia nuorista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Tähän suuntaan työmarkkinoiden osaamistarpeet ovat kehittyneet ja kehittyvät jatkossakin. Nyt kaikille hyvään koulutukseen kykeneville ei anneta edes mahdollisuutta. Korkeakoulutukseen pääsyä odottaa kymmenien tuhansien hakijasuma joka vuosi.

2020-luvun matalan syntyvyyden ikäluokat siirtyvät työelämään 2040-luvulla. He eivät riitä korvaamaan työelämästä eläköityviä. Tarvitsemme työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa ja sille lukumääräisen tavoitteen. On ehkä vaikea nähdä juuri nyt heikon taloussuhdanteen ja korkean työttömyyden yli, mutta pidemmällä aikavälillä tarvitsemme lisää ihmisiä ulkomailta tekemään töitä Suomessa.

Ikääntyneessä yhteiskunnassa tarvitaan laajaa osallistumisastetta työelämään. Etuuksia ja palveluita voidaan muuttaa niin, että ne pitävät yhä useamman mukana rakentamassa yhteiskuntaa työkykynsä mukaisen työnteon avulla.

Tuore eläkeuudistus parantaa lähivuosikymmeninä ikääntyvien sukupolvien taloudellista turvaa muun muassa vanhuuseläkerahastointia vahvistamalla. Sillä on yli ajan valtaisa merkitys. Kun työeläkemaksun korotuspaine poistuu pitkän aikavälin tarkasteluhorisontista, ikäluokkien kokoerot eivät tuota työikäisille kohtuutonta taakkaa.

Vaikeina aikoina ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä, vaan tulevaisuuden kannalta kestäviä päätöksiä.