Vanhentunut käsitys suurista ikäluokista on Suomen talouskeskustelun sokea piste
Julkinen keskustelu valtiontaloudesta, eläkkeistä ja hoivasta kompastuu jatkuvasti siihen tosiseikkaan, että käsityksemme Suomen niin sanotuista suurista ikäluokista on vanhentunut. Viimeisimpänä Heikki Hiilamo ehdotti HS:ssä, että työeläkerahastoista voitaisiin purkaa rahaa hetkellisesti kasvaneen hoivamenon rahoittamiseen. Ongelma ei kuitenkaan ole väliaikainen, eikä eläkerahastoista voi höyläistä aiheuttamatta isoa laskua nuorille ikäluokille.
Tällä hetkellä Suomen suurin ikäluokka ei suinkaan ole 1940-luvun jälkipuolella syntyneet. Suurin ikäluokka oli 2024 tietojen mukaan vuonna 1990 syntyneet. Seuraavaksi suurin oli 1992 syntyneet. Syntyvyyden laskettua jokainen nuorempi ikäluokka tulee olemaan pieni ikäluokka ja jokainen vanhempi ikäluokka suuri ikäluokka. Maahanmuutto vaikuttaa ikäluokkien kokoon merkittävästi, jos se ei pienene nykyisestä.
Tämä kaikki tarkoittaa että ”suurten ikäluokkien” tuoma menopaine hoivaan ei ole tilapäinen. Ikäluokkien kokoeroista johtuva epäsuhta ja kuormitus jatkuvat kauas tulevaisuuteen.
Voisiko työeläkerahastoja sitten käyttää paikkaamaan valtion ongelmia hoivan rahoittamisessa? Vastaus on yksinkertaisesti ei. Eläkerahastoissa ei ole ylimääräistä tuottoa. Jos työeläkevarojen sijoitustuottoja kanavoidaan valtion budjettiin, pitää eläkemaksua tulevaisuudessa nostaa ellei etuuksia leikata.
Työeläkkeiden rahastoinnin tarkoitus ei ole ollut pelkästään se, että vain suurten ikäluokkien menoihin varaudutaan etukäteen. Rahastojen avulla eläkemaksu pidetään eläkemenoa pienempänä nyt ja tulevaisuudessa. Tällä on merkitystä erityisesti nuorille ikäluokille. Työeläkevarat täydentävät eläkkeiden rahoitusta työelämään tulevien ikäluokkien ollessa yhä pienempiä.
Tuoreessa eläkeuudistuksessa rahastointia lisätään, mikä vahvistaa myös sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Työeläkevakuuttajien mielestä rahastointia olisi perusteltua kohdistaa nykyistä enemmän nuorille ikäluokille.
Työeläketurvan hoitaminen on meillä hajautettu useiden työeläkevakuuttajien tehtäväksi. Tämä hajautettu malli on tärkeä myös sen takia, että se suojaa eläkevaroja. Valtion kynnys puuttua eläkevaroihin voisi olla matalammalla, jos olisimme yhden eläketoimijan mallissa.
Nuorten luottamusta tulevaisuuteen ei vahvisteta rapauttamalla sitä osaa heidän sosiaaliturvastaan, joka on varmalla pohjalla.
Kommentit