Yrit­tä­jien elä­ke­jär­jes­tel­mä kaipaa uu­dis­ta­mis­ta, mutta va­paa­eh­toi­suus ei sovi siihen

Harri Pullola ehdottaa mielipidekirjoituksessaan 10.9., että yrittäjän eläkemaksujen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen.

Yrittäjän eläkevakuutus on vanhuuden lisäksi vakuutus työkyvyttömyydelle ja perheelle kuolemantapauksissa. Yrittäjän sosiaaliturva aina asumistuesta ja työttömyysvakuutuksesta sairasvakuutukseen perustuu YEL-vakuutuksen tasoon. Varautuisivatko yrittäjät itse tähän kaikkeen, vai jäisikö valtiolle kuitenkin maksajan rooli? Valtio rahoittaa yrittäjäeläkkeitä jo nyt yli 500 miljoonalla eurolla vuodessa.

Jos yrittäjien eläkevakuuttaminen olisi vapaaehtoista, työn hinnan ja reilun kilpailun näkökulmasta palkansaajana ja yrittäjänä tehty työ ei olisi samalla viivalla.

Kirjoituksessa viitataan eurooppalaisiin käytäntöihin eläkevakuuttamisen pakollisuudessa. Yrittäjien ja itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaan pääsy on tällä hetkellä kuuma peruna myös EU:ssa. Verrokkimaista esimerkiksi Ruotsissa yrittäjien eläketurva perustuu myös pakollisuuteen, sosiaalivakuutusmaksut sen sijaan määräytyvät yrityksestä nostettavaan palkkaan ja yrityksen tulokseen.

On totta, että yrittäjäeläkkeitä pitää kehittää. YEL-järjestelmää uudistetaan parhaillaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilö Jukka Rantala saa työnsä valmiiksi marraskuussa, jonka jälkeen Orpon hallitus päättää jatkoaskeleista.

Työeläkeala on kannattanut jo pitkään todellisten vero- ja ansiotietojen hyödyntämistä työtulon määrittelyssä. Kun YEL-työtulo reagoisi nykyistä reaaliaikaisemmin muutoksiin toteutuneessa ansiotasossa, näin toteutunut joustavuus voisi parantaa yrittäjien luottamusta järjestelmän ymmärrettävyyttä ja tasapuolisuutta kohtaan.

Kauan tiedettyihin haasteisiin on nyt mahdollista tehdä aidosti toimivia ratkaisuja. Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan sellainen ole.