Palkansaajien eläkevaroja ei voi kaapata yrittäjien eläkevaroiksi

Yksityisalojen palkansaajien eläkejärjestelmä (TyEL) on alusta alkaen ollut osittain rahastoiva, eli osa vuosittain perityistä työeläkemaksuista on rahastoitu ja sijoitettu tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä varten. Vanhuuseläkerahastot on korvamerkitty yksittäisille vakuutetuille käytettäväksi nimenomaan heidän eläkkeidensä maksuun.

Tällä hetkellä noin viidennes vuotuisista eläkemenoista rahoitetaan työeläkevaroilla ja niiden sijoitustuotoilla. Tulevaisuudessa osuus nousee neljännekseen. Rahastoissa on kaikkien menneisyydessä ja nykyhetkellä työssä olleiden ikäluokkien varoja, jotka on mitoitettu tarkkojen laskemien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin.

Yrittäjien YEL-eläkejärjestelmää 1970-luvulla luotaessa ei vastaavaa rahastointipäätöstä tehty. Tämä on valuvika, josta osaltaan johtuu, että valtio joutuu paikkaamaan yrittäjien eläkemenon sitä osaa, mihin YEL:n maksutulo ei riitä. Myös TyEL:ssä vuotuinen eläkemeno ylittää maksutulon, mutta erotus kustannetaan rahastoilla ja niiden tuotoilla.

Maksuja pitäisi nostaa

Jos palkansaajien eläkkeitä varten kerättyjä varoja käytettäisiin yrittäjien eläkkeiden maksuun, pitäisi palkansaajien työeläkemaksuja tulevaisuudessa nostaa. Rahoituksen haasteet siirtyisivät tällöin vain eläkejärjestelmästä toiseen.

Sen sijaan ratkaisua pitäisi hakea rahastoinnin tuomisesta osaksi yrittäjien eläkejärjestelmää. Se vahvistaisi pitkällä aikavälillä yrittäjäeläkkeiden rahoitusta, aivan kuten palkansaajien kohdalla. Sijoitustoiminnan korkoa korolle -efektillä on valtava voima, jota vain rahastoivat eläkejärjestelmät pystyvät hyödyntämään.

Jos palkansaajien ja yrittäjien eläkejärjestelmät olisivat rahoituksellisesti samalla viivalla eikä kumpikaan subventoisi toistaan, voisi järjestelmien yhdistämistä alkaa selvittämään. Mutta tämä ei ole näkyvissä ilman rahastointia YEL:ssä, eikä sitä ole mahdollista tehdä siirtämällä palkansaajille varattuja varoja yrittäjiä varten.