Ratkaisuja tarjolla päättäjille – myös mikroyrittäjät haluavat todellisiin ansiotuloihin perustuvan YEL-vakuutuksen
Mikroyrittäjiä edustava MYRY-järjestö on tehnyt Oulun yliopiston ja IRO Researchin kanssa kyselytutkimuksen mikroyrittäjien kohtaamista ajankohtaisista haasteista. Kyselyssä jopa 82 prosenttia mikroyrittäjistä on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että eläkemaksun suuruuden pitäisi perustua todellisiin ansiotuloihin. Suomen yrityskannasta jopa yli 90 prosenttia on mikroyrityksiä.
Yrittäjien eläkemaksut perustuvat nykyisin niin sanottuun laskennalliseen YEL-työtuloon. Tämä 1970-luvulta peräisin oleva malli aiheuttaa ongelmia kaikentyypisille yrittäjille. Yrittäjän työeläkkeen määrä ja muu sosiaaliturvan taso kiinnittyvät YEL-työtuloon, joka perustuu kokonaisarvioon yrittäjän työpanoksesta. MYRYn kyselyssä myös työeläkevakuuttajat saavat kritiikkiä osakseen. Mikroyrittäjät toivovat selkeämpää ja yhtenäisempää työtulomallia, joka kohtelisi kaikkia yrittäjiä tasapuolisesti.
Miten yrittäjän todelliset tulot sitten määritettäisiin jatkossa? Kyselyyn vastanneiden mikroyrittäjien mielestä järkevin perusta eläkemaksuille olisi esimerkiksi osakeyhtiöissä yrittäjän itselleen maksama palkkatulo ja toiminimiyrittäjillä puolestaan verotettava ansiotulo. Mikroyrittäjien vastauksissa korostuvat todellisilla ansioilla vakuuttamisen hyvät puolet: ymmärryksen, luotettavuuden ja joustavuuden lisääntyminen.
Haasteet ovat kasautuneet vuosikymmenten aikana
Moni yrittäjä kokee työtulomallin monimutkaiseksi ja jäykäksi: yrittäjien tulot vaihtelevat taloussuhdanteiden mukaan, mutta tulot ja maksut eivät jousta samaan tapaan kuin palkansaajilla. Tämä luo epäluottamusta eläkejärjestelmää kohtaa. Jos YEL-työtulo seuraisi nykyistä tarkemmin ja nopeammin yrittäjän todellisia ansioita, järjestelmä olisi joustavampia ja tuntuisi varmasti myös ymmärrettävämmältä ja tasapuolisemmalta.
Työelämän muutos murentaa nykyisten pelisääntöjen reiluutta. Alustataloudessa yhä useampi suomalainen ansaitsee osan tuloistaan yrittäjänä, mutta eläkevakuuttamisen alaraja on tähän nähden liian korkea. Työntekijät maksavat eläkemaksuja jo pienistä ansioista, joten alarajan madaltaminen toisi enemmän yrittäjätuloa vakuutuksen piiriin ja parantaisi eläketurvan kattavuutta.
Kolmas haaste on se, ettei yrittäjien eläkemaksuja ei siirretä rahastoihin poikimaan sijoitustuottoja, toisin kuin palkansaajien kohdalla. Tämän vuoksi valtio eli veronmaksajat maksavat tänäkin vuonna yli 500 miljoonaa euroa yrittäjien työeläkkeisiin. Helpointa on ratkaista kaksi ensimmäistä haastetta. Rahastointi on kuitenkin ainoa tapa ratkaista YEL-järjestelmän kasvava valtiontuen tarve pitkällä aikavälillä. Rahastoinnin käynnistämistä kannattaisi selvittää vähittäin etenevänä mallina, vaikka tämä edellyttäisi tässä ajassa harvinaista pitkäjänteisyyttä ja myös lisärahaa.
Yrittäjät ansaitsevat uudistuksen
YEL:n haasteita on selvitetty toistuvasti ja eri näkökulmista koko 2000-luvun ajan. Viimeisimpänä Petteri Orpon hallitus käynnisti reilu vuosi sitten yrittäjäeläkkeiden selvityshankkeen, jota vetävän Jukka Rantalan työ kääntyy tänä syksynä loppusuoralle. Valmista pitäisi olla marraskuussa.
Perusteellisempi uudistaminen ei voi enää odottaa jälleen seuraavaa selvitystä. Kyse on suurista panoksista: yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvasta, työn hinnasta ja yrittämisen sujuvoittamisesta.
Yrittäjäkentän odotukset ovat kaikkein suurimmat. Kauan tiedettyihin haasteisiin on nyt mahdollista löytää aidosti toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi rekisteritietojen reaaliaikaisuus ja yhdisteltävyys ovat digitalisaation myötä jotain aivan muuta kuin 1970-luvulla.
Työeläkeala on kannattanut jo pitkään todellisten vero- ja ansiotietojen hyödyntämistä työtulon määrittelyssä. Yrittäjät ansaitsevat joustavuutta ja selkeyttä lakisääteiseen eläkevakuuttamiseen – aivan kuten kaikki muutkin työssä käyvät.
