Suomen Yrittäjiltä unohtui mittasuhteet ja yrittäjien odottama YEL-uudistus

Suomen Yrittäjät nostaa teettämänsä raportin pohjalta esille sinänsä perusteltuja kysymyksiä työeläkejärjestelmän kustannuksista ja tehokkuudesta. Tehokkuus on työeläkejärjestelmässä parantunut merkittävästi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

On yllättävää, että ehdotus työeläkevakuuttajien yhdistämisestä tulee Suomen Yrittäjiltä. Yrittäjien ajattelisi olevan markkinatalouden ja kilpailun edistämisen puolella. Ennen kaikkea herää kysymys: Miksi Suomen Yrittäjät keskittyy avauksessaan lähes kokonaan palkansaajien eläkkeisiin ja sivuuttaa täysin yrittäjien eläkeuudistuksen, joka on parhaillaan käynnissä? Huomion tulisi olla nyt siinä, miten alijäämäistä YELiä voidaan korjata nyt ja seuraavalla hallituskaudella.

Käsittelen tässä blogikirjoituksessa keskeisimmät huomioni Yrittäjien avauksesta.

1. Hyvä uutinen: Työeläkkeissä ei ole Suomen Yrittäjien vihjaamaa leikkauspainetta

Yrittäjät esittää työeläkejärjestelmän säästökeinoksi toimeenpanon tehostamista yhdistämällä työeläkevakuuttajia. Säästöpotentiaalien mittasuhteet ovat avauksessa vinossa. Hallintokulut eli työeläkevakuutusten hoitoon, työeläkehakemuksiin ja eläkkeiden maksamiseen liittyvät kustannukset – merkittävimpänä tietojärjestelmäkustannukset – ovat yhteensä reilun 400 miljoonan euron luokkaa (438 miljoonaa vuonna 2025).

Hallintoa kannattaa aina tehostaa, mutta miljardiluokan ratkaisua ei hallintokuluista löydy.

Mistä päästäänkin kysymykseen siitä, että mitä säästämisellä ratkottaisiin. Hyvä uutinen nimittäin on, että työeläkkeissä ei ole Suomen Yrittäjien vihjaamaa leikkauspainetta tai eläkemaksun korotuspainetta. Suomessa on juuri sovittu eläkeuudistuksesta, joka vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin kahdella miljardilla eurolla. Tuoreimmat eläkkeiden pitkän aikavälin rahoituslaskelmat kertovat, että työeläkemaksussa ei ole pitkälläkään aikavälillä nousupainetta.

Paineet säästöjen hakemiseen työeläkejärjestelmästä tulevatkin muualta kuin työeläkkeiden rahoituksen tarpeista: ne tulevat valtiontalouden vaikeasta tilanteesta. Työeläkejärjestelmästä toivotaan siis paikkausapua valtion menoihin.

Mikäli tämä on myös Suomen Yrittäjien toive, katse kannattaisi kohdistaa yrittäjien eläkejärjestelmään. Siitä seuraavaksi.

Summauksena kuitenkin vielä: julkisen talouden vahvistamistarpeissa ja kokoluokassa on kyse aivan eri mittaluokan summista kuin hallintokuluista saatavissa säästöissä.

2. YEL:n uudistamista ei pidä sivuuttaa keskustelussa eläkejärjestelmän kehittämisestä

Jos työeläkejärjestelmästä etsitään julkisen talouden kannalta olennaista remonttikohdetta, katse kannattaa kääntää YELiin.

YEL:n rahoituksen ongelmat ovat todellisia ja näkyvät suoraan valtiontaloudessa. Valtio rahoittaa yrittäjien eläkejärjestelmää 600 miljoonalla vuodessa, ja valmistelussa oleva uudistus vielä lisäisi kustannusta veronmaksajille yli sadalla miljoonalla. YEL-järjestelmän rahoituksellinen kestävyys on huomattavasti ajankohtaisempi ja olennaisempi kysymys kuin työeläkkeiden hallintokulut.

Nyt on tärkeää tehdä valmistelussa olevasta YEL-uudistuksesta mahdollisimman hyvä ja jatkaa rohkeaa uudistamista ensi hallituskaudella. Tätä myös yrittäjät odottavat.

Keskeistä YEL:n uudistamisessa on rakentaa yrittäjäeläkkeille kestävä rahoitus aloittamalla rahastointi ja tehdä vakuuttamisesta yrittäjien kannalta nykyistä reilumpaa ja selkeämpää. Siihen olemme Telassa tuoreeltaan esittäneet oman kokonaisratkaisumme.

3. Tehostamista on jo tehty, paljon ja onnistuneesti

Työeläkevakuuttajien kokonaisliikekulut ovat laskeneet reaalisesti 34 prosenttia vuosina 2007–2025, eli noin 229 miljoonaa euroa. Kulujen suhde maksettuihin eläkkeisiin on samalla pudonnut noin kolmesta prosentista alle 1,2 prosenttiin.

Mikäli tavoitteena on tehostaminen, niin sitä on jo tehty ja työtä jatketaan. Tehokkuus kuitenkin vaatii kannusteen. Tehokkuuskannustetta on parannettu työeläkkeissä, ja se näkyy edellä mainituissa luvuissa.

4. Sijoituskulut ja hallintokulut pitää erottaa toisistaan

Yrittäjien avauksessa nostetaan esiin sijoituskustannukset ikään kuin ne olisivat sama asia kuin eläkejärjestelmän hallinnon tehottomuus. Eivät ole. Sijoitustoiminnasta syntyy kustannuksia riippumatta siitä, hoitaako varoja yksi vai useampi sijoittaja. Kuluja olennaisempi kysymys on sijoitustoiminnan nettotuotto suhteessa riskiin ja järjestelmän tavoitteisiin. Kansainvälisessä nettotuottovertailussa suomalaiset työeläkevakuuttajat pärjäävät hyvin.

5. Kustannus ei ole yhtä kuin säästöpotentiaali

Hallinto- ja sijoituskuluista valtaosa syntyy tehtävistä ja sijoitustoiminnasta, jotka säilyisivät myös keskitetyssä järjestelmässä. Bruttokuluja ei voi esittää toimijoita yhdistämällä saavutettavina säästöinä.

On syytä huomata myös, että nykyisten järjestelmien, organisaatioiden ja prosessien yhdistäminen olisi itsessään mittava, kallis ja riskialtis hanke. Säästöjä ei voi laskea ikään kuin keskittäminen tapahtuisi ilmaiseksi.

6. Monopolin riskejä ei sovi unohtaa

Kilpailulla on kustannuksia, mutta myös hyötyjä. Asiakashankinnan kustannuksia ja kilpailukeinoja pitää arvioida kriittisesti, mutta kilpailun tehokkuus-, palvelu- ja innovaatiovaikutuksia ei voi jättää tarkastelun ulkopuolelle.

Keskittäminen ei automaattisesti tarkoita tehokkuutta. Monopolimallinen työeläkelaitos toisi mukanaan myös useita kysymyksiä: Millä mekanismilla tehokkuuteen kannustettaisiin, jos kilpailua ei ole? Miten ehkäistäisiin kasvavia operatiivisia, sijoitustoiminnan ja poliittisia riskejä, joita 300 miljardin euron eläketoimijalla olisi?

7. Norja ei ole suora verrokki Suomelle

Suomen Yrittäjät nostaa tiedotteessaan esille Norjan öljyrahaston esimerkkinä toimijasta, jonka sijoitusten tuotto on ollut korkeampi kuin suomalaisten työeläkevakuuttajien.

Norjan valtion sijoitusrahaston tehtävä, riskinkantokyky, sijoitusallokaatio ja vastuut poikkeavat kuitenkin suomalaisista työeläkevakuuttajista. Korkeammasta tuotosta ei voida päätellä, että keskittäminen olisi paremman tuoton syy.

Eläkeuudistukseen sisältyvän sijoitusuudistuksen myötä suomalaisten työeläkevakuuttajien sijoitusjakaumat itse asiassa lähestyvät Norjan mallia ja voivat muuttua jopa sitäkin riskillisempään suuntaan.

Norjan perään haikailtaessa unohtuu yksi merkittävä seikka: Norjan öljyrahasto ei sijoita Norjaan*.

Suomessa työeläkevakuuttajilta odotetaan kotimaan kasvun tukemista. Kotimaisuus onkin myönteinen lisätekijä, kunhan sijoituskohde on tuotto-odotuksiltaan kilpailukykyinen. Työeläkevaroista 54 miljardia on sijoitettu Suomeen. Työeläkevakuuttajien sijoitukset suomalaisiin kasvuyrityksiin olivat noin 3,2 miljardia vuonna 2025 ja kasvussa. Kukaan tuskin toivoo tämän kehityksen kääntymistä.

Lopuksi

Suomen Yrittäjät nostaa perustellusti esille, että työeläkevakuuttajien sijoituskulujen läpinäkyvyyttä voidaan parantaa. Parempi ja yhdenmukaisempi raportointi on kannatettavaa ja töitä tämän eteen on syytä jatkaa. Raportointiongelmasta ei kuitenkaan seuraa, että kulut voitaisiin poistaa keskittämällä.

Tarmo Valkoselta tilattu raportti ansaitsee huolellisen analyysin. Siihen tulemme palaamaan lähipäivinä luettuamme selvityksen.

*Tekstiä tarkennettu 10.9.2026: Norjan kahdesta eläkerahastosta merkittävästi suurempi (Statens pensjonsfund Utland) ei sijoita Norjaan.