Valmiuslain kokonaisuudistus
Valmiuslain tarkoituksena on turvata poikkeusoloissa väestön toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusjärjestystä ja turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Valmiuslaissa on asetettu velvollisuuksia myös työeläkevakuuttajille ja määrätty keinoista, joilla työeläkkeiden maksuun voidaan puuttua poikkeusolojen aikana.
Tämän tietopaketin sisältö
- Mistä valmiuslain kokonaisuudistuksessa on kyse?
- Millaisissa tilanteissa valmiuslaki otettaisiin käyttöön?
- Mitä varautumisvelvollisuus tarkoittaa ja miten se muuttuu työeläkealalla?
- Millaisia muutoksia esitetään eläke-etuuksien maksamiseen poikkeusoloissa?
- Mitä eläke-etuuden saajien vähimmäisturvasta on säädetty?
- Miten valtio voisi ohjata rahoitus- ja vakuutusmarkkinoita poikkeusoloissa?
1. Mistä valmiuslain kokonaisuudistuksessa on kyse?
Valmiuslain kokonaisuudistuksen valmistelu aloitettiin edellisellä vaalikaudella (2019–2023). Tavoitteena oli päivittää nykyisen, vuonna 2011 voimaan astuneen lain sisältö ja huomioida korona-pandemian sekä Ukrainan sodan havainnot uuteen lainsäädäntöön.
Valmiuslakia valmistellut oikeusministeriön vetämä työryhmä sai työnsä valmiiksi 30.6.2025. Helmikuun 2026 lopussa päättyneen lausuntokierroksen palaute käsitellään ministeriöissä ja sen pohjalta esitykseen tehdään mahdollisesti tarvittavia muutoksia. Tavoitteena on, että esitys ehdittäisiin käsitellä eduskunnassa vielä tämän vaalikauden aikana.
Työeläkevakuuttajien kanta uudistukseen:
Pidämme uutta valmiuslakia tervetulleena ja selkeyttävänä kokonaisuutena. Uudistus huomioi hyvin viime vuosien poikkeuksellisista olosuhteista opitun, vaikka lain perusrakenne ja poikkeusolojen määritelmät säilyvät pääosin ennallaan.
2. Millaisissa tilanteissa valmiuslaki otettaisiin käyttöön?
Valmiuslain käyttöönottoa edellyttävät poikkeusolosuhteet määritetään lain 11 pykälässä:
1) Suomeen kohdistuvaa aseellista tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavaa hyökkäystä ja sen välitöntä jälkitilaa;
2) Suomeen kohdistuvaa huomattavaa aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhkaa;
3) suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä vaarantavaa ihmisen toiminnasta tai luonnonilmiöstä johtuvaa erityisen vakavaa onnettomuutta tai muuta siihen vaikutuksiltaan ja luonteeltaan rinnastuvaa poikkeuksellista tapahtumaa, sen välitöntä uhkaa tai jälkitilaa;
4) hyvin laajalle levinnyttä ja vaikutuksiltaan ihmisten henkeä ja terveyttä erityisen vakavasti vaarantavaa tartuntatautia;
5) sellaista
a) julkisen vallan päätöksentekokykyyn;
b) rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen;
c) välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen saatavuuteen;
d) energian, veden, elintarvikkeiden, lääkkeiden tai muiden välttämättömien hyödykkeiden saatavuuteen;
e) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin taikka välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuteen;
f) yhteiskunnan kriittisten liikennejärjestelmien toimivuuteen; tai
g) edellä a–f alakohdassa lueteltuja toimintoja ylläpitävien tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tai tietojärjestelmien toimivuuteen kohdistuvaa välitöntä uhkaa, toimintaa, tapahtumaa taikka näiden yhteisvaikutusta, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti ja laajamittaisesti estyvät tai lamaantuvat tai joka muulla näihin vakavuudeltaan rinnastuvalla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantavat yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.
Valtioneuvosto voi päätöksellään todeta maassa vallitsevan poikkeusolot, mikäli se katsoo yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa jonkin edellä kuvatuista poikkeusolon edellytyksistä täyttyneen.
Poikkeusoloja ei kuitenkaan voitaisi julistaa, mikäli tilanteen hoitaminen ei edellyttäisi yhtäkään valmiuslain nojalla annettavan lisätoimivaltuuden käyttöönottoa. Valmiuslain käyttöönotto on siis monivaiheinen prosessi, joka edellyttää valtiojohdolta yhteistoimintaa.
3. Mitä varautumisvelvollisuus tarkoittaa ja miten se muuttuu työeläkealalla?
Varautumista koskevaa sääntelyä ehdotetaan uudessa laissa merkittävästi täsmennettävän ja laajennettavan voimassa olevaan lakiin verrattuna. Valmiuslaissa säädettävä niin sanottu yleinen varautumisvelvollisuus koskisi ehdotuksen mukaan ensinnäkin voimassa olevan valmiuslain 12 §:ää vastaavasti valtioneuvostoa, valtion hallintoviranomaisia, valtion itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia, muita valtion viranomaisia ja valtion liikelaitoksia sekä hyvinvointialueita ja hyvinvointiyhtymiä, kuntia, kuntayhtymiä ja muita kuntien yhteenliittymiä.
Ehdotuksen mukaan varautumisvelvollisuus ulotettaisiin näiden lisäksi myös varsinaisen viranomaiskoneiston ulkopuolisiin yhteisöihin siltä osin kuin kyse on julkisten hallintotehtävien hoitamista varten lailla perustetuista tai niitä hoitamaan velvoitetuista toimijoista.
Varautumisvelvollisen on laadittava ja ylläpidettävä ajantasaista valmiussuunnitelmaa lakiin perustuvien tehtäviensä hoitamista vakavasti vaarantavien häiriötilanteiden hallitsemiseksi ja poikkeusoloihin varautumiseksi. Varautumisvelvollisen on lisäksi ylläpidettävä toimintavalmiutta poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä tarvittaessa valmiusharjoituksilla ja muilla toimenpiteillä.
Valmiuslain nojalla tehtävää varautumisvelvollisuutta täsmennetään ja velvollisuuden piiriin tulee uusia toimijoita myös työeläkealalta. Varautumisvelvollisuuden piiriin tulevat työeläkealan julkisoikeudelliset laitokset, kuten Keva sekä käsityksemme mukaan myös Merimieseläkekassa ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Yksityisoikeudelliset työeläkeyhtiöt, kassat ja säätiöt jäävät sen ulkopuolelle ja jatkavat varautumista sektorilainsäädännön perusteella.
Työeläkevakuuttajien näkemys asiasta:
Mielestämme varautumisvelvollisuuden täsmennykset ovat tarpeellisia ja työeläkealan yhteinen varautuminen ja koordinointi on yhteensovitettavissa tilanteeseen. Arviomme mukaan käytännössä muusta lainsäädännöstä sekä Finanssivalvonnan määräyksistä ja ohjeista tulevat varautumista koskevat velvoitteet muodostavat kuitenkin yhdenmukaisen kehikon työeläkealan yhteiselle varautumistyölle.
4. Millaisia muutoksia esitetään eläke-etuuksien maksamiseen poikkeusoloissa?
Eläke-etuuksia on käsitelty valmiuslain 12. luvussa, Väestön välttämättömän toimeentulon turvaaminen ja sosiaaliturvan muutokset.
Valmiuslain pykälässä 85 säädettäisiin erilaisiin lakisääteisiin vakuutuksiin, etuuksiin ja sosiaaliavustuksiin kohdistuvista muutoksista poikkeusoloissa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan valmiuslain 56 ja 57 §:ää ja sisältäisi säännökset mahdollisuudesta alentaa eri eläkkeitä, etuuksia tai avustuksia taikka lykätä tai keskeyttää niiden maksatus.
Pykälän soveltamisalaa ehdotetaan täsmennettäväksi eläkkeiden ja etuuksien osalta. Lisäksi lykkäämisen kestoaikaa ehdotetaan pidennettävän kuuteen kuukauteen voimassa olevassa valmiuslaissa säädetystä kolmesta kuukaudesta. Pykälän toimintamekanismia ehdotetaan samalla muutettavaksi siten, ettei toimivaltuuden soveltaminen sisältäisi jatkossa etuuden maksajan yksilöllistä harkintaa, vaan sitä sovellettaisiin suoraan käyttöönotto- ja soveltamisasetusten perusteella kaikkiin etuudensaajiin.
Lykkäämisen mahdollista kokonaiskestoa ehdotetaan pidennettäväksi nykyisin voimassa olevan valmiuslain sääntelyyn verrattuna kolmella kuukaudella pitkäkestoisten poikkeusolojen varalle. Kuuden kuukauden enimmäisaika tarkoittaisi kuitenkin sitä, ettei toimivaltuutta voitaisi saman henkilön osalta soveltaa tätä pidempään siinäkään tilanteessa, että poikkeusoloja ja toimivaltuuden soveltamista jatkettaisiin yli kuuden kuukauden ajan. Kuuden kuukauden aikaraja määrittäisi siten ehdottoman enimmäiskeston toimivaltuuden soveltamisen ketjuttamiselle.
Edellä mainittujen eläkkeiden ja etuuksien määrää voitaisiin momentin 2 kohdan mukaan alentaa enintään kolmen kuukauden ajalta enintään 50 prosentilla. Koska alentaminen aiheuttaisi pysyviä menetyksiä eläkkeiden ja etuuksien saajalle, on nykyisin voimassa olevassa valmiuslaissa säädetyn kolmen kuukauden enimmäisajan katsottava olevan tältä osin edelleen perusteltu.
Kolmen kuukauden enimmäisaika voisi koostua myös useammasta tätä lyhyemmästä jaksosta, mutta asettaisi ehdottoman aikarajan toimivaltuuden soveltamisen ketjuttamiselle. Alentamisen suuruus riippuisi siitä, miten suuren alennuksen katsottaisiin poikkeusoloissa olevan tarpeen väestön toimeentulon ja valtion maksuvalmiuden turvaamiseksi. Säännös mahdollistaisi sen, että maksussa oleva summa jopa puolitettaisiin, mutta alentamisen suuruus määriteltäisiin aina toimivaltuuksien soveltamisperiaatteiden mukaisesti, kuten esimerkiksi oikeasuhtaisuuden mukaan.
Momentin 3 kohdan mukaisesti jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät olisi riittäviä, maksaminen voitaisiin myös keskeyttää enintään kolmeksi kuukaudeksi. Maksamisen keskeyttäminen olisi voimakkaimmaksi katsottava keino tehdä muutoksia eläkkeiden ja etuuksien maksuun. Sen vuoksi se tulisi kyseeseen viimesijaisena toimenpiteenä, jos maksamisen lykkäämistä taikka eläkkeen tai etuuden määrän alentamista ei pidettäisi riittävänä keinona.
Työeläkevakuuttajien näkemys asiasta:
Mielestämme eläke-etuuksien käsittely selkeytyy uudessa valmiuslaissa. Ukrainan sodan kesto on osoittanut, että on hyvä varautua siihen, että poikkeusolosuhteet saattavat esimerkiksi sotilaallisissa konflikteissa kestää pitkään. On tärkeää, että lykkäämisen ketjuttamiselle on määritelty kuuden kuukauden enimmäisaika. Toisaalta lykkäämisen pidentämistä voidaan käytännöllisestä näkökulmasta problematisoida. Puolen vuoden mittainen etuuden maksatuksen lykkääminen näkyisi jo hyvin vakavana toimeentulohaittana useimpien eläkkeensaajien arjessa. Samassa suhteessa voidaan arvioida, että etuuden leikkaaminen 50 prosentilla tai maksatuksen keskeyttäminen kolmeksi kuukaudeksi ovat toimia, joilla on vakavat seuraukset eläkkeensaajille, joiden toimeentulo tulee yksinomaan eläkkeestä.
Huomautamme lausunnossamme, että erityisesti etuuksien alentaminen ja maksamisen keskeyttäminen ovat toimia, jossa valtio puuttuu perustavalla tavalla eläkkeensaajan toimeentuloon sekä omaisuuden suojan piiriin kuuluvaan työeläke-etuuteen. Omaisuuden suoja on Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa yksilön perusoikeuksien ytimessä. Siksi on tärkeää, että perusoikeuksiin kajoamisen sääntely on käyty huolellisesti läpi ja sitä on täsmennetty suhteessa nykyiseen valmiuslakiin.
5. Mitä eläke-etuuden saajien vähimmäisturvasta on säädetty?
Valmiuslain 86 pykälässä säädettäisiin eläkkeiden vähimmäismäärästä. Sen mukaan 85 §:n 1 momentissa mainittuja eläkkeitä maksettaisiin niiden alentamisesta, maksamisen lykkäämisestä tai keskeyttämisestä huolimatta aina niin paljon, että etuudensaajan saamat eläkkeet ovat yhteensä vähintään kansaneläkelaissa (568/2007) tarkoitetun täysimääräisen kansaneläkkeen suuruiset. Kansaneläkkeen täysi määrä on 783,41 euroa kuukaudessa vuonna 2025. Määrä on alempi, jos henkilöllä on avo- tai aviopuoliso.
Lain 87 pykälässä säädettäisiin erityistuesta. Lakiin ehdotetaan otettavan toimivaltuus, jonka tarkoituksena on turvata vähimmäistoimeentulon turvaava tuki niissä tilanteissa, joissa eri etuuksien maksaminen osoittautuu maksuliikenteen häiriön vuoksi mahdottomaksi edes rajoitetussa muodossaan. Sääntelyn tarkoituksena on turvata jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon myös poikkeusoloissa.Tällaisessa tilanteessa toimeentulo voitaisiin turvata lyhytaikaisesti antamalla poikkeusolojen erityistukena. Tuki voitaisiin suorittaa maksusitoumuksena tai muulla vastaavalla menettelyllä kuten muulla maksamiseen soveltuvalla välineellä tai jakamalla välttämättömyyshyödykkeitä. Etuuden kokonaisuudesta vastaisi Kansaneläkelaitos.
6. Miten valtio voisi ohjata rahoitus- ja vakuutusmarkkinoita poikkeusoloissa?
Rahoitus- ja vakuutusmarkkinoiden turvaamista on käsitelty valmiuslain 16 luvussa. Toimivaltuuksien soveltamisen edellytyksenä olisi toimien välttämättömyys väestön toimeentulon, valtion maksuvalmiuden, maan talouselämän perusteiden kannalta välttämättömän toiminnan tai rahoitusmarkkinoiden vakaan toiminnan turvaamiseksi.
111 pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan luotto- ja rahoituslaitokset, vakuutus- ja eläkelaitokset, sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt, vaihtoehtorahastojen hoitajat ja joukkorahoituspalvelun tarjoajat eivät saisi vähimmäisvarantovelvoitteisiin perustuvia sijoituksiaan lukuun ottamatta sijoittaa muihin kohteisiin, muunlaisia määriä eivätkä muina ajankohtina kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta velvoittaa edellä mainitut toimijat sijoittamaan varojaan valtion liikkeeseen laskemiin velkasitoumuksiin.
Luvun muista pykälistä merkittäviä työeläkevakuuttajien kannalta ovat:
115 §. Poikkeukset taloudellista asemaa ja toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista.
117 §. Konkurssia, selvitystilaa, kriisinratkaisua, kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat poikkeukset.
118 §. Poikkeukset vastuuvelkaa sekä sen kattamista koskevista vaatimuksista.
Sääntelyn tarkoituksena olisi mahdollistaa vakuutustoimijoiden vaatimuksiin tehtävät joustot, joita ilman toimijat voisivat kaatua ja jolla siten voi olla rahoitus- ja vakuutusmarkkinoiden kannalta vakavia seurannaisvaikutuksia.
Työeläkevakuuttajien näkemys asiasta:
Näkemyksemme mukaan luvun sisältö vastaa pitkälti nykyisen valmiuslain toimivaltuuksia. Pykälät 115, 117 ja118 mahdollistamat poikkeukset tuovat vastapainoa 16. luvun pykälille, erityisesti pykälälle 111. Sekä nykyisessä että uudessa valmiuslaissa korostetaan säännösten soveltamiselle olevan erittäin korkea kynnys ja toimivaltuudet on välttämätöntä rajata vain valmiuslain mukaisiin poikkeusoloihin ja sitä koskevien käyttöönottomenettelyjen taakse.
Lisätietoja:
