Työ- ja elinkeinoministeriön virkapuheenvuoron valmistelu

Virkapuheenvuoro käsittelee ministeriön keskeisiin vastuisiin liittyviä haasteita ja niiden ratkaisuehdotuksia. Työ- ja elinkeinoministeriön virkapuheenvuoro rakentuu TEM:n ja hallinnonalan strategian kolmesta päätavoitteesta:

• elinkeinoelämä uudistuu ja alueiden elinvoima vahvistuu
• työllisyys kasvaa ja osaavan työvoiman saatavuus paranee
• puhtaat investoinnit edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Vastauksessa pyydettiin ottamaan kantaa siihen, mikä on TEMin strategiaan päätavoitteisiin liittyvä keskeinen haaste tai ongelma, joka tulisi ratkaista seuraavalla hallituskaudella. Lisäksi pyydettiin esittämään ratkaisuehdotuksia niihin.

Esitimme omia näkemyksiämme kahteen päätavoitteeseen liittyen.

Elinkeinoelämä uudistuu ja alueiden elinvoima vahvistuu

1. Ongelma/Haaste:

Yritysten kasvu edellyttää toimivia pääomamarkkinoita. Kotimaisten kasvu- ja startup-yritysten keskeisenä rahoituslähteenä ovat venture capital -rahastot. Pääomarahastorakenne on kuitenkin Suomessa verrattain pieni ja merkittävät suomalaisiin kasvuyrityksiin sijoittavat rahastot on perustettu Suomen sijasta esimerkiksi Luxemburgiin tai Ruotsiin.

Ulkomainen sijainti ei ole ongelma pääoman saatavuuden näkökulmasta. On kuitenkin arvioitu, että Ruotsin vahva kotimainen pääomarahastorakenne on auttanut ruotsalaisia kasvuyrityksiä kasvamaan pidempään Ruotsissa. Suomessa taas kasvuvaiheen yritykset joutuvat rahoittamaan nopeammin kasvuaan kansainvälisellä pääomalla, minkä arvellaan nopeuttavan kasvuyritysten siirtymistä pois Suomesta. Tämän vuoksi Suomesta tulee tehdä houkutteleva kohde pääomasijoitusrahastoille niin kotimaisten kuin ulkomaisten pääomasijoittajien näkökulmasta.

Ratkaisut 1. ongelmaan/haasteeseen:

Seuraava hallitus kirjaa ohjelmaansa tavoitteen luoda Suomeen kansainväliset vaatimukset täyttävä pääomarahastorakenne, joka vastaisi kansainvälistä markkinastandardia. Työ edellyttää verotuksen, laintulkintojen ja viranomaiskäytänteiden läpikäyntiä.

2. Ongelma/haaste:

Yrittäjien eläkejärjestelmää on yritetty uudistaa useamman hallituskauden ajan. YEL-järjestelmässä on kaksi rakenteellista ongelmaa; laskennallisen työtulon käsite sekä rahastoimattomuus.

Laskennallinen työtulo tarkoittaa sitä, että yrittäjän yrittäjäeläkemaksun taso arvioidaan sen perusteella, paljonko yrittäjänä tehdystä työstä maksettaisiin palkkaa, jos saman työn tekisi työntekijä palkkatyönä. Laskennallisen työtulon määrittäminen on irrallaan yrittäjän todellisesta tulonmuodostuksesta. Laskennallinen työtulo ja siihen tehdyt erilaiset maksualennukset ovat johtaneet siihen, että YEL-järjestelmään liittyy merkittävää alivakuuttamista.

Rahastoinnin puute hankaloittaa puolestaan vuosittaisen yrittäjäeläkemenon ja YEL-maksuilla kerättävän maksutulon välistä tasapainottamista. Yrittäjäeläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä haastavat samat yhteiskunnan ikääntymisen tekijät kuin työeläkejärjestelmääkin, mutta YEL-järjestelmässä ei ole ollenkaan rahastoinnin tuomaa mahdollisuutta puskuroida maksutulon ja maksumenon muutoksia.

Edellä kuvattujen rakenteellisten puutteiden takia YEL-järjestelmän alijäämä on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti ollen tällä hetkellä noin 600 miljoonaa euroa. Valtionosuuden arvioidaan edelleen kasvavan tulevina vuosina ja ylittävän miljardi euroa 2030-luvun aikana.

Ratkaisut 2. ongelmaan/haasteeseen:

Yrittäjän eläkemaksujen määräytymistä uudistetaan perustumaan yrittäjän todellisiin ansiotuloihin ja seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan toteutettavaksi YEL-rahastointia koskeva selvitys ja jatkotoimet.

Työllisyys kasvaa ja osaavan työvoiman saatavuus paranee

1. Ongelma/haaste:

Suomen nuorisoikäluokkien (25–34-vuotiaiden) korkeakoulutettujen taso on jämähtänyt noin 40 prosentin tuntumaan, kun monessa muussa Suomen verrokkimaassa nuorten koulutustasoa on onnistuttu nostamaan merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomen Pankin pitkän aikavälin kasvuskenaariossa arvioidaan, että Suomen inhimillisen pääoman kasvu pysähtyy 2040-luvulla, ellei nuorten koulutustasoa saada nostettua. Suomen Pankin arviossa lähdettiin siitä, että inhimillisen pääoman kasvua voidaan jatkaa 2040- ja 2050-luvuille, mikäli nuorten koulutustasoa saadaan nostettua 70 prosenttiin 2030-luvun aikana.

Koulutustason nosto torjuu pienenevien ikäluokkien negatiiviset vaikutukset palkkasumman kehitykseen vahvistamalla työn tuottavuutta. Tämä osaltaan vahvistaa myös työeläkejärjestelmän kestävyyttä, koska työeläkemaksujen perusteena on palkkasumma. Nuorisoikäluokkien pienetessä koulutustason nosto tulisi kyetä rahoittamaan uudelleenkohdentamalla julkista rahoitusta koulutusjärjestelmän sisällä.

Ratkaisut 1. ongelmaan/haasteeseen:

Nuorisoikäluokan korkeakoulutustavoite nostetaan kunnianhimoisesti 70 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Samalla hakijasuma korkeakoulutukseen tulisi pyrkiä purkamaan.

2. Ongelma/haaste:

Suomen keskeiseksi haasteeksi 2020-luvun lopulla ja 2030-luvulla muodostuu osaavan työvoiman saatavuus. Väestön ikääntyessä työikäisen väestön määrä vähenee. Väestön syntyvyyttä vahvistamalla tilannetta voidaan parantaa 2040-luvun lopulta alkaen, mutta lähimpien vuosien tilannetta syntyvyys ei auta. Suomen tilastohistorian pienimmät, vuosina 2023 ja 2024 syntyneet ikäluokat tulevat työikään 2040-luvun aikana.

Tulevien vuosien talouskasvun vahvistaminen edellyttää sitä, että työ- ja opiskeluperusteinen maahanmuutto lisääntyy. Suomen Pankin pitkän aikavälin kasvuskenaariossa arvioitiin, että noin 40 000 henkilön kokoinen nettomaahanmuutto auttaisi kasvattamaan inhimillistä pääomaa pidemmällä aikavälillä.

Ratkaisut 2. ongelmaan/haasteeseen:

Seuraavan hallituksen tulisi asettaa työperäiselle maahanmuutolle lukumäärätavoite, joka kasvattaa inhimillistä pääomaa 2030-luvulla. On tärkeää nähdä suhdanteiden yli ja tunnistaa huoltosuhteen pitkän ajan kehitys.

3. Ongelma/haaste:

Työkyvyttömyyden kustannukset Suomelle ovat vuosittain jopa 5 miljardia euroa. Kuntoutuksen oikea-aikainen käynnistäminen ja vaikuttava työkykyä palauttava kuntoutus ovat avainasemassa näiden kustannusten vähentämisessä.

Oikea-aikaisten työkykyä palauttavien ja sairausperustaisia etuuskausia (sairauspäivärahakausi ja kuntoutustukiaika) aktivoivien palveluiden parempi saatavuus vähentäisi työkykyongelmista kärsivien ohjautumista työttömyysetuuksille. Samalla etuuksien ja palveluiden yhteensovittamisen uudistaminen olisi johdonmukaista tehdä samanaikaisesti ja yhteensovittaen työttömyysturvan sekä aktivoivamman työllisyyspolitiikan kanssa. Samalla tiedonkulun haasteet eri sosiaaliturvan toimeenpanijoiden ja palvelujärjestelmän välillä tulee ratkaista.

Nykyistä tehokkaampi työkyvyn palauttaminen sairauden kohdatessa on avain myös pidempiin työuriin. Sairastuneen polku terveydenhuollosta kuntoutukseen on katkonainen. Polun korjaaminen vaatii hoidon, sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksien ja ammatillisen kuntoutuksen uudistamista. Tehokkaampi ohjautuminen tarpeenmukaisiin palveluihin ja kuntoutukseen vaatii myös velvoitteiden tarkastelua etuudensaajien, toimeenpanijoiden ja työnantajien osalta.

Ratkaisut 3. ongelmaan/haasteeseen:

Työeläkekuntoutusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan muuttamalla työkyvyttömyyden uhkaa koskevaa määritelmää kuntoutuksen myöntökriteereissä.

Työterveyshuollon työkokeilua työhön paluun keinona vahvistetaan. Kuntoutuksen velvoittavuutta kuntoutustuen saajille ja työnantajille lisätään. Tiedonkulkua työllisyyspalveluiden, eläkevakuuttajien ja terveydenhuollon välillä parannetaan erityisesti hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneiden kohdalla.